Materiaali rullaa silti eteenpäin nautittavan hyvin, ja tarjoaa paljon kuunneltavaa. Ambientin sijasta suvannoissa on paljon koraaliosuuksia, ja levyllä on yleisestikin ottaen hiukan tavallista enemmän kirkollisen musiikin sävyjä. Ikävän katkon jatkumoon tuo kertakaikkisen hölmö, videopelimäinen the blood is red, joka ei kunnolla toimi millään tasolla. Mutta vaikka loppupään rytmipalat eivät olekaan aivan hiteintä kärkeä, niissä on aivan tarpeeksi voimaa palauttamaan taas hyvän mielen kuulijalle. Way to Heresy on näppärää ja viihdyttävää rytminoisea, ja vakka se ei olekaan alan kaikkein innovatiivisimpia luomuksia, on siitä paljon iloa.

Ihan kiva, ei sen enempää.

Jiituomas