Phobos 1953 on soundtrack samannimiseen videopeliin, joka on osa suurempaa transmediallista kokonaisuutta. Levyn tunnelmissa on tahallaan haettu retrosoundeja, sekä peleistä että muuten, jotta kuulijan/pelaajan ajatukset virittyisivät KGBn koebunkereiden tunnelmaan. Vaikka kyseessä on selkeästi ääniraitateos, se tavoittaa erittäin hyvin haetun tunnelman myös ilman peliään. Erityisen ansiokasta on se, että on lähdetty rakentamaan pieniä nyansseja sisältävää kokonaisuutta, jossa ei tyydytä pelkkään teeman toistoon. Nämä kappaleet kehittyvät.

Levyn ylivoimainen helmi on Eduard Artemyevin jumalaisia Solaris- ja Stalker-sountrackeja mukaileva loistava Psychokinesis, mutta myös muu materiaali, varsinkin särisevä Mercurial Shower Facility, on erittäin korkealaatuista. Levy saa haluamaan kokea myös pelin, mutta on hieno sellaisenaankin.

Olisivatpa muutkin pelien tunnelma-soundtrackit tätä tasoa.

Jiituomas

Phobos 1953 is the soundtrack of a videogame with the same name, it in turn a part of a larger transmedia whole. Its mood has been deliberately made with a retro sound, both from games and other sources, so as to guide a listener’s/player’s thoughts to the feel of a KGB experiment bunker. While it is obviously a soundtrack work, the album catches its intended mood extremely well even without its game present. Most impressively, it has been built as a whole with a lot of subtle nuances in mind, not satisfied to just repeating a standard theme or two. These are songs that evolve.

The definite gem of the album is Psychokinesis, which emulates the divine soundtracks of Solaris and Stalker, done by Eduard Artemyev. Yet all the rest of the material, particularly the buzzing Mercurial Shower Facility, is also of very high quality. The album makes one want to experience the game, too, but is great on its own as well.

I wish other games had mood soundtracks this fine.

Jiituomas