Arcanan edellisen kokopitkän, hiukan vaisuksi jääneen The Last Embrace:n jälkeen Peter Pettersson on tuulettanut itseään ja luovuuttaan sivuprojektinsa Sophian kanssa vähän pidemmän aikaa, ja alkoi jo liikkua epäilyksiä että Arcanan luovuus olisi kuihtunut ja The Last Embrace tosiaan olisi ollut viimeinen syleily.

Ilmeisesti työ Sophian kanssa on herättänyt Peterissä uutta luovuutta, sillä Arcanalta on tullut uusi single Body of Sin, jossa on enemmän kehitystä kuin kolmessa aikaisemmassa levyssä yhteensä. Singlellä on kaksi kappaletta, joista ensimmäinen, We Rise Above, kuulostaa aluksi perinteiseltä Arcanalta mutta hetken päästä tyylinmuutos alkaa näkyä paremmin - poissa ovat kirkonkellot ja mahtipontiset kuorot. Tyyli on kypsempi ja hieman tummempi - pääosassa on akustinen kitara ja luonnollisesti Peterin laulu (vaikka kappaleen lopussa saadaan lisäksi myös kaunista naisvokaalia). Puolivälissä mukaan tulevat harvaan lyövät raskaat rummut ovat pieni lainaus Sophian tyylistä ja yleinen synkempi tyyli ja akustiset kitarat tuovat mieleen Ordo Equilibrion ja lisäksi myös jälleen Dead Can Dancen, mutta tällä kertaa enemmän Brendan Perryn tummempisävyiset kappaleet. Kakkoskappale Body of Sin jatkaa samaa linjaa, mutta muistuttaa vielä vähemmän vanhaa Arcanaa, vaikka ei tosin ole yhtä mielenkiintoinen kuin ykköspuoli.

Kypsä, täyteläinen ja varsin seksikäs (kanttakin lukuunottamatta) teos. Arcana vanhenee kuin hyvä viini.

John Björkman