Tässä uudessa projektissa, josta on tarkoitus tulla 10 CD:n sarja (!) Antti Haapapuro (mm. Halo Manash, I.Corax) on lyönyt hynttyyt yhteen Jussi Saivon (Tiermes) kanssa ja lopputulos on jotakin aivan muuta kuin olisi kummaltakaan artisilta odottanut.

Aural Holograms-sarjan ensimmäinen levy on jaettu kolmeen toinen toistaan pidempään raitaan. Ensimmäinen raita on utuisen suhisevin analogisoundein soitettuja salaperäisiä säveliä. Vähäeleinen mutta tunnelmaa tihkuva raita tuo jokseenkin mieleen jotkut tunnelmapainotteisemmat Galakthorrö-tuotannot. Toista, yli kaksikymmenminuuttista raitaa The Day of Opening the Tomb voisi pintapuolisesti kuvailla tyypilliseksi dark ambientiksi, jollei sen soinnin ja kulun intensiivisyydessä olisi jotakin aivan epätyypillisen hypnoottista ja vangitsevaa. Äänen vivahteikkuus ja orgaanisuus on myös aivan omaa luokkaansa. Levyn todellinen helmi ja hypnoottisuuden mestariteos on kuitenkin sen kolmas raita, yli 40 minuuttia pitkä Beyond the Black Deep. Kappaleessa yhdistyy monotoninen, vaihtelevasti kolmella eri korkeudella lyöty rytmi sekä jopa Moljebka Pvlselle vertoja vetävä äärimmäisen rikas ja rauhallisten muutosten myötä elävä ja suorastaan psykedeelisesti vaikuttava äänimatto.

Aural Holograms on kaikkea muuta kuin sitä hyökyvää tajunnan virtaa mitä Aural Hypnoxilta on jo totuttu odottamaan. Se on rauhallinen, vähäeleinen ja hienovarainen, ja ainoastaan voimakas alitajuntaan porautuva vaikutus on tuttua. Viimeistä raitaa voin luonnehtia vain minimalistiseksi mestariteokseksi jonka jälkeen saattaa löytää itsensä aivan uusista tajunnallisista sfääreistä. Levy nerokkuus piilee hienovaraisissa yksityiskohdissa, jotka saattavat olla joillekin vaikeasti aukeavia, mutta niille jotka ymmärtävät hyvän päälle, tämä on pakollinen hankinta. Ei ainoastaan mestarillinen, vaan myös täysin uudenlainen teos kokeneilta tekijöiltä.

John Björkman