Ambiwax esittelee erittäin aktiivisesti julkaisevalta Bardoseneticcubelta noiseambientimpaa puolta. Levyllä on sekä hillittyä minimalistista äänimaisemaa elektroakustiikan hengessä, samplein (mm. III) ja hypnoottisesti pauhaavaa hälymaisemaa (mainio II). Levystä haastavan tekee se, että tyylilliset hypyt ovat hyvin voimakkaita, osa raidoista ilmeisen tahallaan kuulijaa häiritseviä (esim. IV), ja osa liukuu kauniisti mutta huomaamatta ohitse.

Silti kyseessä on hyvin nautinnollinen kuuntelukokemus enimmän osan aikaa, kekseliäs sävellysteos, ja näyttö venäläisyhtyeen monipuolisesta osaamisesta. Aivan kekseliäintä ja eheintä Bardoseneticcubea se ei ole, mutta silti yksi selkeistä suosikeistani heidän laajasta kirjostaan.

Jiituomas

Ambiwax presents the more noise-ambient side of the very actively publishing Bardoseneticcube. On it is both restrained minimalist soudscaping with samples, in the spirit of electro-acoustic music (e.g. III) and hypnotically raging noisescapes (the excellent II). What makes the album challenging is that shifts between styles are rather harsh, some of the tracks seemingly intentionally annoying (e.g. IV), and some just flow past as pretty but unmemorable. Nevertheless, it is most of the time an enjoyable listening experience, a clever work of composition, and a clear display of the skills of this Russian band. It is not precisely the most innovative or perfected Bardoseneticcube ever, but nevertheless, it is one of my definite favorites from amongst their work.

Jiituomas