Brighter Death Now:n (ja Cold Meat Industry:n) takana vaikuttavaa Roger Karmanikia voisi luonnehtia vähintäänkin salaperäiseksi mieheksi, joka ei paljoa selittelyjä tarjoa. Yksi hieman salaperäiseksi jäänyt tapaus on vuonna 2001 vain vinyylinä julkaistu albumi 1890 joka vaikeasti avautuvassa minimalistisessa vaimeudessaan poikkesi radikaalisti BDN:n senhetkisestä linjasta. Vuonna 2007 homma kävi mystisemmäksi kun julkaistiin toinen albumi nimeltään 1890, ei siis ensimmäisen uudelleenjulkaisu.

Kyseessä on periaatteessa jatko-osa, ja vaikka uusi 1890 ei ole aivan yhtä vaimea ja vaikea levy kuin edeltäjänsä, kulkee se suurin piirtein samoja linjoja, eli hiljaista vähäeleistä death industrial-hurinaa ja pörinää. Joidenkin teorioiden mukaan levyjen nimi 1890 tulisi kirjailija H.P. Lovecraftin syntymävuodesta. Väite ei ehkä ole täysin tuulesta temmattu, sillä levyn hiljaa murisevissa pahaenteisissä droneissa on kieltämättä jotakin hyvin Lovecraft-maista. Tyyli ammentaa paljolti vanhan death industrialin hitaan kalmaisesta uhkaavuudesta, vieden sitä yhä syvempiin ja hiljaisempiin vesiin (samanlaista kehitystä osoittaa myös Anenzephalian 2003 albumi Noehaem). Tällä levyllä kappaleet VI ja IX (kappaleiden numerointi on jatkumo ensimmäisestä 1890:stä) ovat todelliset kohokohdat - VI:n pyörryttävän kauhun aallot ovat oikeastaan death industrialia parhaimmillaan.

1890:n julkaiseminen rajoitettuna vinyylinä (erityisesti näinä päivinä kun vinyylien kuuntelijat ovat taas harventuneet entisestään) lienee oikeutettua, sillä luulen että aika harva osaa arvostaa näin hienovaraisesti toimivaa musiikkia. Haudantakaisten äänien arvostajille tämä on ehdottomasti kannattava hankinta, huomattavasti edeltäjäänsä parempi.

John Björkman