Black Sun Productions - The Milky Smell of Phantom Sperm

Ennen tätä levyä Black Sun Productions oli minusta vain kiinnostavan omaperäistä mutta ei mitenkään maailmaa mullistavaa industrialia. Nyt olen fani. Tällä kertaa mukana on kaikki ne palaset, joista jo edeltävällä Chemism-albumilla (2007) pidin. Mukana on outoja mielentiloja, rytmejä, hiukan säröisyyttä, fiksusti käytettyjä vokaaleja. Ja yhtyeen sointi on selvästi aivan omansa, mikä korostuu niillä kappaleilla jotka muut ovat miksanneet – levyn parasta antia nimittäin ovat Niko Skorpion käsittelemä The Milk of the Stars ja kaksi PSBEUYSin raitaa.

Artisti: Black Sun Productions
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Old Europa Café / Anarcocks
Julkaisuvuosi: 2008
Painos: 500 kpl + kaksi rajattua erityispainosta
Kesto:
65:31
Kappaleita: 11

Mutta ei Black Sun Productionsin kokonaan omakaan materiaali jää kauas, kuten vaikkapa Baptistina osoittaa. Hämmästyttävää on myös se, että albumi pysyy hyvin yhtenäisenä huolimatta siitä, että puolet siitä on muiden muokkaamaa, puolet omaa. Kautta linjan liikutaan tavarassa, joka on yhtä aikaa sekä tarpeeksi kieroa ja kekseliästä kelvatakseen kokeellisen musiikin puristeille, että myöskin niin keveää että se kolahtaa hyvin myös helpomman elektron ystäville.

Ehdotonta herkkua hyvin monella tapaa. Vuoden kiistattomia kärkilevyjä.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Before this album I considered Black Sun Productions to be just interestingly original, but not really world-changing, industrial. Now, however, I am a fan. Present on this album are all the pieces that I already liked on the preceding Chemism (2007). There are strange states of mind, rhythms, some roughness, smart use of vocals. And the band has a style that is obviously its own, a fact emphasized by the remixes done by others. The album’s best pieces are, actually, processed by other artists: The Milk of the Stars by Niko Skorpio, and two songs done by PSBEUYS. Yet by no means is Black Sun Productions’ own material far behind, as, for example, Baptistina demonstrates. Another amazing thins is that the album remains a definite holistic work, despite half of it being remixes by other people. All the way it moves through stuff that is shrewd and clever enough to please purists of experimental music, yet light enough to be  easily enjoyed also by friends of softer electronic music.

A very tasty treat in many ways. One of the very best albums of this year.

Jiituomas