Tunnustettakoon, että Lahden suunnalta tuleva Disorder of Deadeight on syksystä 2003 asti materialisoituneen olemassaolonsa ajan onnistunut pysymään pimennossa minulta koko tämän kolmen vuoden ajan. Onnekkaan sattuman kautta sain yhtä aikaa käsiini sekä Boiling Splendour -kasetti-ep:n (2006) sekä tämän kokopitkän CD:n, joten oli vaihteeksi mukavaa tutustua musiikkiin ilman varsinaisia ennakkokäsityksiä.

Evästyksenä suositeltiin perehtymään kronologisista syistä ensinnä Boiling Splendouriin, jolla oli vielä kolmen hengen kokoonpano nykyisen kahden sijasta. Minulle pienehkönä yllätyksenä kasetti alkaa perinteisemmillä instrumenteilla (laulu, kitara, rummut…) hieman bluesia muistuttavalla soitannalla. Musiikki muuttuu psykedelian sävyjä saaden vähitellen hallituksi kakofoniaksi, jota mieleni sopukat yhdistivät 70-luvun krautrockiin. Transformaatio jättää hetkeksi taakseen orgaaniset soittimet ja pulputtava äänimaisema paljastaa kuorensa alta myös koneita käyttävän bändin. Tämä 23 minuutin teos sitoo hyvin yhteen kokeellisen musiikin eri elementtejä ja useampien kuuntelukertojen jälkeen en enää häiriintynyt niin pahasti orgaanisen musiikin osiosta, joka soundiensa puolesta on kuin treenikämppänauhoite. Nauhahan on oikein mainio, toivottavasti kukaan erehdy luulemaan sitä kasettiformaattinsa vuoksi jotenkin heikkotasoisemmaksi!

Koneet ovat enemmän pääosassa kun Voidcollapsen ensitahdit käynnistyvät polveilevana ambientina. Alku on hivenen tylsäkin, kunnes noin kymmenen minuutit jälkeen isketään rummut sekä kitaranvingutus kunnolla päälle ja jatketaan kappaleen kehittämistä. En voi välttyä ajatukselta, että tässä jammaillaan treenikämpällä. Se ei varmastikaan miellytä kaikkien korvia ja ymmärtääkseni "omaehtoisilla resursseilla" onkin haettua tiettyä 'likaisuutta' aivan tarkoituksella. Tulos on kuitenkin varsin ajanpysäyttävä eli hypnoottinen.

Kappaleen voi jakaa edelleen uuteen osioon, kun tyyli noin 8 minuutin kuluttua ottaa hetkeksi jälleen koneellisemman vaiheen industrialia muistuttavan pohjavireen kanssa. Sitä teemaa olisi sopinut jatkaakin vielä, sellaisenaan hyvä pohja, johon päälle olisi voinut takoa vähän rankkuutta. Tämä osio menee nopeasti ohi ja palataan samoihin "chillaileviin" tunnelmiin kuin kappaleen alussa.

Tässä vaiheessa käy väkisinkin mielessä olisiko ollut paikallaan pilkkoa tämä 33 minuuttinen kappale osiin, koska siinä on kuitenkin selvästi erilaisia osia. Toki kokonaisuus-näkökohtakin puolustaa paikkansa, jolloin se samalla myös vaatii kuulijaltaan enemmän. Omasta mielestäni kappaletta olisi voinut kuitenkin tiivistää, koska ambient-osuuksiensa mukaansatempaavuutta Disorder of Deadeight voisi vielä hioa.

Tunnelvögel aloittaa tunnelmien luomisen orgaanisesti kielisoittimia venytellen, rumpukin herättelee itsestään rauhallisesti elonmerkkejä. Kuulijalle jätetään odottava fiilis, tyyntä myrskyn edellä… Reilun 10 minuutin jälkeen sointi alkaa saada psykedeelisemmän otteen ja musiikista voi löytää jälleen yhtymäkohtia saksalaisen kokeellisen musiikin kulta-aikaan, selvemmin kuin vielä aiemmin tällä levyllä. Tätähän en voi tietenkään pitää negatiivisena asiana vaikka aivan kaipaamaani asian ytimeen "hallitulla häröilyllä" (vastakohtana kenties määritelmä "päätön improvisaatio") ei päästäkään, sillä juuri kriittisellä hetkellä tuntuu usko tai ideat loppuvan kesken. Mutta hyvällä tiellä ollaan, tätä lisää! Kappaleen viimeinen kolmannes ei oikein enää saa palautettua jännitettä, joka ehti laueta mainioon krautrockailuun, joten tähän sopii aiempi mielipiteeni tiivistämisestä. Toisin sanoen loppu menee aluksi mukavasti maanpinnalle palautuessa, mutta sitten lopulta kappaleen päättymistä odotellessa.

Musiikki on vahvasti sellaista, jota olisi mukava kokea livenä, mutta valitettavasti Jari-Matti Nurmisen ja Harri Talvenmäen duo on toistaiseksi syventynyt vain nauhoitetun musiikin antamiin mahdollisuuksiin. Ainakin krautin, experimentalin, orgaanisen noisen ja jopa sludgen ystäville suositeltavaa kuunneltavaa, itse katsastan oikein mielelläni tulevankin tuotannon. Huolimatta muutamista kritiikin sanoista, jättää levy selvästi positiivisen vaikutuksen.

Kimmo Niukko