Suomen kiistaton ambientpääkaupunki - Oulu - näyttää tällä demolla jälleen kyntensä. Alagenrenä on nyt etnoambient, tosin hyvin hillitty sellainen. Jaakko Padatsun sooloprojekti luo pehmeitä äänitiloja käyttämällä hyvin hallitsevia pintakuvioita. Levyn alussa ja lopussa ne ovat kitaraisia, neljällä keskimmäisellä raidalla minimalistisempia ja painostavampia. Tosin Teonanacatl sisältää sekä ahdistavuutta että loppua kohti varsin Dead Can Dance -maista rytmikuviointia.

Kappaleissa on selvää sisäistä kehitystä pitkin matkaa, mutta ne ovat ehdottomasti kaikki tunnelmateoksia. Synkimmillään levyn tunnelma on kuin I.Coraxin ja Lustmordin välimaastosta, iloisimmillaan (kitarakuvio-osuudet) kuin kaunista, haikeaa New Agea. Taso säilyy silti aina todella kovana, ja instrumentit luovat hyvän soitetun tunnelman niin että materiaali ei kuulosta missään vaiheessa koneella tehdyn kliiniseltä. Kaksi huomauttamisen arvoista asiaa levyllä tosin on: ensinnäkin raitojen voimakkaampi yhteen miksaaminen tehostaisi kokonaisuutta - varsinkin Return from Tlapallanin alun kitara on selvä tunnelmallinen katko. Ja toisekseen, ei tämän tasoista albumia enää pitäisi tarjoilla demona. Koko kiekko on aivan valmista julkaisukelpoista materiaalia, jolta puuttuu vain hiukan viimeistellympi tuotantojälki ja "virallisen" albumin status. Muutama saman tasoinen biisi lisää tosin voisi varmasti mahtua vielä mukaan - lisäpituus sopisi tunnelmaan hyvin.

Ei pelkästään lupaavaa tavaraa sisältävä demo, vaan millä tahansa skaalalla mitattuna hyvä levy.

Jiituomas