Salakapakka Sound System - Buddha Machines on Fire

.Tämän yhtyeen nimen takaa löytyy äänisuunnittelija Marko Vierikko, joka on purkanut ja muokannut uusiksi FM3:n Buddha Machinea ja luupattuja buddhalaismunkki-soundeja. Prosessin tuloksena on syntynyt jotakin joka yhdistää Schulze-tyyppistä elektroa, muokattuja toistuvia ihmisääniä ja hieman hälyä, näppärällä tavalla. Tavaraa on myöskin käsitelty sellaisilla tavoilla, ettei, toisin kuin voisi luulla, rajallisesta lähdeaineistosta huolimatta todellakaan toisteta samoja palasia ja ideoita kautta linjan. Erityisesti Lo fi Buddhan harmoniaksi vaihtuvat kieppuvat luupit vakuuttavat kuulijan saman tien, ja samoin Kapina Tiibetissä kitaroineen ja rumpuineen piiskaa hyvään hurmokseen.

Artisti: Salakapakka Sound System
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: omakustanne - osa 1 ja osa 2
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 60:00
Kappaleita: 8

Pari raidoista on toisaalta tylsempiä, varsinkin Monk with no name, mistä seuraa se että kokonaisuuteen jää vielä hiukan hakemisen makua. Mutta mainiosta tavarasta on silti kyse, ja tämän artistin tuotantoon kannattaa kiinnittää huomiota jatkossakin.

Kokeellisuutta jossa on omaperäisyyttä, tuttua ja sekavuutta juuri sopivassa suhteessa. Hyvin nautittavaa.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Behind the name of this band one finds sound designer Marko Vierikko, who has disassembled and re-worked FM3’s Buddha Machine and looped Buddhist monk sounds. The process has created something that combines Klaus Schulze-style electro, repeated, modified human voices and a bit of noise, very cleverly. The material has also been altered in a manner that, contrary to what one might expect, does not, despite the limited number of sources, repeat the same ideas or clips all the time. Especially the swirling loops that twist into harmony in Lo fi Buddha convince a listener at once, and Kapina Tiibetissä pounds up a good ecstatic feel with its guitars and drums.

A couple of the tracks are more boring, though, particularly Monk with no name, which makes the whole seem a bit incompletely done. Nevertheless, this is good stuff, and Vierikko is clearly an artist to keep in mind in the years to come.

Jiituomas