Turkulaisen Urania Newsin kakkosdemo on yhtä aikaa arvostelijalle todellista herkkua ja ehdottoman vaikeaa käsiteltävää. Soittopuoli on teknisesti jo oikein hyvässä kuosissa, samoin tekstit. Vertailukohtia materiaalille on valtavan helppoa löytää, mutta niistä mikään ei oikein kuvaa lopputulosta. Levyn aloittava Deus on aika paljon sen oloista kuin Joy Division soittaisi Peter Gunn:in tunnaria, instrumentaali Pusher tuo mieleen folk-kauden Swansin, samoin lauluton Grip muistuttaa Godspeed You Black Emperoria. Ja jos vokaaleja pistäisi vähänkään rankemmiksi, tulisi pian mieleen kulttimetallibändi Beyond Dawn. Silti Reform on selkeästi itsenäinen teos, joka on ehkä saanut vaikutteita, tai sitten ei, mutta ei missään tapauksessa kärsi kytköksistään tai mieleen nousevista assosiaatioista. Päin vastoin.

Edelliseen demoon (s/t, 2002) nähden kehitys on tyylillisesti huimaavaa. Särökitaran poistumisen myötä linjaan on tullut paljon enemmän folkahtavia vaikutteita, niin että aikuisrock-mielleyhtymät katoavat kokonaan, ja koko paketissa on selvän "kokeellinen" leima. Materiaali pyörii kitarakuvioiden varassa, jotka roikkuvat hypnoottisen monotonian ja kyllästyttävän monotonian rajamailla. Niiden taustalla ja seassa on erittäin kekseliäitä pieniä teemavariantteja ja lisäelementtejä, jotka palkitsevat tarkkaavaisen kuulijan kerta toisensa jälkeen. Vokaalejakin on osattu käyttää sen verran säästeliäästi, että ne ovat enemmän osa musiikkia kuin se perinteinen "ensimmäinen kuulonvangitsija". Poikkeuksena on Sunbath, jossa yhdistelmä ei oikein pääse toimimaan laulun haudatessa taustaa alleen.
Yksi hallitseva ongelma levyä silti vaivaa. Biiseistä puuttuu "se jokin" joka saisi ne todella kiinnostaviksi. Se saattaisi olla tiivistetty pituus (varsinkin Pusher on nykymuodossaan turhan pitkä), tai päinvastoin lisätty pituus kenties progevaikutteilla ja/tai suuremmalla sisäisellä kehityskaarella, ehkä toisenlainen laulutapa. Jokin bändin omaan taiteelliseen linjaan ja tavoitteisiin yhteensovitettavissa oleva asia joka pitää kuulijan mielenkiinnon tiukassa puristuksessaan. Luultavasti tärkein lisäys olisi tietynlainen terävöittäminen: ärhäkkyys, "biisien" sanan kliinisimmässä merkityksessä tekeminen äänimaiseman sijaan - vaikka se ehkä tarkoittaisikin lokeroitumista ainakin vähäksi aikaa johonkin genreen.
Edellä mainittu ei koske kiekon päättävää Silenceria, joka on jo aivan valmis kappale, myönteisessä mielessä goottirockin suuntaan kallellaan oleva hitaan surumielinen luomus. Siihen kun vielä saisi vähän voimakkaampaa rumpua (mallia vaikkapa Orplidin Nächtliche Jünger-albumin sävyistä) mukaan, niin käsissä olisi selkeä helmi. Vika voi olla tosiasiassa vain miksauspuolella, ja veikkaisin että varsinkin livenä kappale pelittää jo aivan erinomaisesti.
Monelle muulle näin hyvin soitettu kiekko olisi jo ollut "valmis" EP, mutta Urania News osoittaa hyvää arvostelukykyä ja nöyryyttä tehdessään siitä vain demon. Näin hyvällä pohjalla kun ollaan nyt, niin ensimmäinen virallinen albumi on luultavasti paljon tasokkaampi kuin monien muiden samantyyppisten nykyprojektien varhaistuotanto. Niin lupaavalta Reform pikkuvioistaan huolimatta näyttää.

Kaikki palaset ovat kasassa. Nyt puuttuu vain hiomista, eikä sitäkään enää paljoa.

Jiituomas