Tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen saksalaista Flutwachtia, vaikka yhtyeellä on jo käsivarteni mittainen diskografia. Nimi ja kansi antavat jo osviittaa: kolkkoa industrialia, mutta aika vaihtelevalla otteella.

Mukaan mahtuu sekä humisevaa dronea, paksua soundia joka kuulostaa siltä kuin tuuli humisisi vanhan betoniraunion rakenteissa. Ajoittain meno yltyy Institut-tyylisesti säksättävään, jopa positiivisen energiseen voimaelektroniikkaan. Hiljaisemmista looppaavista rytmeistä tulee mieleen myös Erosion-kauden Deutsch Nepal. Kaikkea pitää kasassa oikein mehukas ja lämmin, paksu soundi. Todentuntuista ja uskottavaa industrialia kaiken kaikkiaan - suositellaan betoniesteetikoille.

John Björkman

I must admit this is the first time I hear Flutwacht from Germany, no matter that they have a discography as long as my arm already. The name and cover art give a good indication of the content: bleak industrial music, but with a varying grip. The album fits everything from humming drone soundscapes, like wind echoing through the structures of an abandoned concrete building. At times it increases into very Insitut-esque rhythmic and energetic power electronics. More quiet looping rhythms also remind me of Erosion-era Deutsch Nepal. A juicily thick and warm sound works as a mortar to keep it all together.

All in all, this is some very real and credible industrial music - concrete aesthetics.

John Björkman