Heikki & Ilari - 291102

Heikki (Järvi, Hei) ja Ilari (joka soittaa Hei:n livekokoonpanossa) ovat päättäneet julkaista duomateriaalinsa vuodelta 2002. Kyseessä on viisi raitaa, joiden ainoana sisältönä on kahdella kitaralla maalailu. Toinen on koko ajan sähköinen, toinen vaihtelee sähkön ja akustisen välillä. Jos tämä saa olettamaan, että kyseessä on ikään kuin suppeampi painos Godspeed You Black Emperorin tyylisestä tavarasta, osuu arvaus hyvin oikeaan.

Artisti: Heikki & Ilari
Formaatti: 2CD-R
Levy-yhtiö: Tule Ystävänä
Julkaisuvuosi: 2006
Kokonaiskesto: 39:24+43:52 min
Kappaleita: 3+2
Levyistä ensimmäinen on ääneltään varsin ohut, ja sahailee edes takaisin ihan kiinnostavalla, mutta lopulta varsin rasittavalla tavalla. Kakkoskiekko sen sijaan on erinomainen. Se on hitaasti tunnelmoiva, ääneltään täyteläinen ja lämmin. Tyylissä on paljon yhtäläisyyksiä Hein myöhempään, akustiseen tuotantoon.

Kokonaisuutena albumi jättää aika oudon maun. Se ei oikein toimi yhtenäisenä, ja välillä kiihtyy hiukan liiaksi ilman että soundimaailma oikein pysyy voiman mukana. Näin se usein vain ärsyttää, eikä vakuuta. Silti parhaissa osissaan, erityisesti b2:ssa, 291102 on erittäin mainiota kuultavaa.

Jiituomas
Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot
Heikki (Järvi, of Hei) and Ilari (a member of Hei's live line-up) have decided to publish their duo material from the year 2002. It consists of five tracks, basically made with just two guitars. One of them is always electric, the other one alternates between electric and acoustic. If this gives you an impression about something resembling a limited-range version of Godspeed You Black Emperor -style music, that impression is very accurate. The first of these two disc has quite a thin sound, moving back and forth in an interesting, but rather annoying way. The second disc, on the other hand, is excellent. Its made of slow mood pieces, with a full and warm tone. There is a lot in common with Hei's later acoustic material.

As a whole, this double album feels rather weird. It doesn't really function as one singular work, and occasionally accelerates without the sounds really catching up with the intended power and mood. Thus 291102 often just irritates, instead of convincing the listener. Nevertheless, during the best parts, especially b2, it is a very enjoyable listen.

Jiituomas