Mothelix Liquescent on loistava muistutus siitä että dark ambientin käsitteenkin sisällä voi olla valtavasti variaatiota. I.Corax edustaa selkeästi genren kokeellisempaa puolta, ja koko kiekko on täynnä äänimaisemien päällä olevia elementtejä joista muodostuu kerrassaan loistava kollaasi. Levyn sointi on selkeästi kylmempi, tehdashallimaisempi, kuin mitä Sealed in a Radiant Larval Maelstrom oli, ja on sen myötä myös muutamaa pykälää vieläkin vaikuttavampi.

Äänimaailmallisesti ja tasollisesti sitä lähin teos on Raison D'etren klassikko The Empty Hollow Unfolds (mitä suurempaa kehua en oikeastaan edes osaisi keksiä) mutta kopioinnin makua ei ole. Sävelrakenteet ovat albumilla todella monimutkaisia ja tarjoavat huimia yksityiskohtia sellaisissa määrissä joita on normaalisti totuttu kuulemaan vain klassisen musiikin puolella. Mothelix Liqescent ei missään tapauksessa ole sellainen levy jonka jättäisi helposti taustalle soimaan, siihen se on aivan liian vaativa. Eikä sitä voi kunnolla edes lähteä kuvailemaan. Se on tunnin matka uusiin mielentiloihin joista nauttii parhaiten keskittymällä niihin täysin. Muuta en kykene sanomaan.

Ehdoton mestariteos.

Jiituomas