Kentin Jivek- Ode to Marmæle


Ranskalainen aikaisemmin yhden omakustanteisen levyn julkaissut Kentin Jivek määrittelee itsensä psykedeeliseksi neofolkiksi. Albumilla ”Ode to Marmæle” tunnelma on kyllä hieman kaoottinen vaikutteiden ja esikuvien painosta. Levyllä vuorottelevat  musikaaliset, virtaavat  Current 93, Ô Paradis, Spiritul Front, Dead Can Dance vaikutteiset kappaleet yhdessä kylmän nihilististen Death in June ja Coil vaikutelmien kanssa. Tämä muodostaa hieman hajanaisen kokonaisuuden, jota lisää kolmen (?) eri kielen käyttö sanoituksissa.

Artisti: Kentin Jivek
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Omakustanne
Julkaisuvuosi: 2010
Kesto: 49:53

Kappaleita:14

 

Kentin Jivekillä on kuitenkin hyvin omalainen vahva soundi, joka tulee mielestäni parhaiten esiin erityisesti ranskankielisissä kappaleissa. Levyn huippukohdiksi nousevakin toinen ja kahdetoista kappale, joissa laulu tuntuu tulevan sydämestä. Englannin ja muiden kielen käyttö tuntuu nimittäin kummasti etäännyttävän ilmaisua. Ansiokasta on myös lämpimien perkussioiden käyttö sekä akustisen että sähkökitaran yhdistely näissä kappaleissa. Erityisesti sähkökitarat muodostavat omintakeisia raivokaita purkauksia, joka kontrastoi mainiosti muuten orgaanisen äänimaailman kanssa.  Lauluntekijällä on siis oma ääni ja visio, mutta se tuntuu tässä paketissa jäävän esikuviensa ihailun varjoon. Soisin kuulevani täyden levyllisen tätä omaa ilmaisua.

Mari Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

French Kentin Jivek defines his music as psychedelic neofolk on his second album ”Ode to Marmæle”. I have to admit that  the album leaves a bit chaotic taste due to the load of influences and idols. These form a a mixture of musical flowing Current 93, Ô Paradis, Spiritul Front, Dead Can Dance  influenced tracks mingled with cold nihilistic Death in June and  Coil traces. The combination is slightly scattred particularly when summed up with the use of three (?) different languages in the lyrics.

With this been said, Kentin Jivek does have original strong sound, which radiates through particularly in the French songs. The highlights of the album are the second and the twelwth track where I felt that the expression is coming from the heart. It seems like the other languages put a strange feeling of distance in his voice. Especially, the use of warm earthy percussions and combination of acoustic and electrical guitars is exellent in these songs. Particularly, the exentric fierce bursting electric guitars contrats the softer tones nicely. Jivek has his own voice and vision which is unfortunately shadowed by his idols in this package. I would rather prefer to hear a full album of this more original expression.

Mari Björkman