Upealla Saturn Gnosis-kokoelmaboksilla alkanut Germania Occulta-sarja on saanut toisen osansa, joka on nimetty vaikutusvaltaisen saksalaisen salatieteilijän mukaan. Ensimmäisen osan kaavoittaman mallin mukaan tässäkään ei ole pakkauksissa säästelty, vaan levy on pakattu upeaan boksiin, jossa mukana on aiheesta kertovia tekstejä sekä otteita Peryt Shoun kirjoituksista sisältävä saksankielinen vihko. Valitettavaa on, että vaikka nakkisämpylän ja kahvin tilaaminen saksaksi onnistuukin minulta vaivatta, niin syvemmät esoteeriset tekstit tuottavat vielä hieman vaikeuksia.

Peryt Shou on yhden LP-levyn pituinen ja sisältää tällä kertaa materiaalia vain kahdelta artistilta: Turbund Sturmwerkilta ja Inadelta - molemmilta yhden pitkän, kolmijakoisen kappaleen, joka kestää koko kiekonpuoliskon verran. Mielestäni onnistuneimpiin militaristista industriaalia tuottaviin bändeihin lukeutuva Turbund Sturmwerk yllätti minut materiaalillaan täysin. Kappale Igg - Dra - Sil alkaa hitaan ja rauhallisen majesteetillisella torviosuudella joka tuo mieleen kaikkea muuta kuin yhtyeelle tyypilliset toisen maailmansodan aiheet. Kappaleen toisen osion hitaat pianosävellykset kävisivät itseasiassa koska tahansa Penitentistä (joka ei todellakaan lukeudu lempiartisteihini) keskiaikaisen uljaine sointuineen. Vaikka Igg - Dra - Sil:issa on kieltämättä tiettyä hohtoa niin se jää kyllä kauas Turbund Sturmwerk- ja Weltbrand-albumien tasosta.

Jos Turbundin puoli oli pienoinen pettymys niin Inaden kohdalla The Crackling of the Anonymous-albumin todella korkealle asettaman riman ylittäminen tuntuu kovin suurelta odotukselta. Kappale Kwa - Non - Seh lähtee käyntiin kuulijan täyden huomion vaativalla ponnahduksella, tehden dynaamisimman aloituksen mitä Inadelta olen kuullut. Kappale kuulostaa hyvin paljon tekijältään, mutta sen liikepyörteen jyrisevän intensiivinen energia tekee siitä niinkin voimakasta että se voisi ylittää dark ambientin rajat. Kappaleen keskiosiossa intensiivisyys hellittää hieman, mutta huiman liikkeen ja vauhdin tuntu pysyy, hiljentyäkseen vasta viimeisessä osiossa, joka puolestaan on Inadea rauhallisimmillaan. Vaimeiden enkelikuorojen luoman seesteisyyden alla piilee kuitenkin kärsivän oloinen, levoton kerros. Sitä ei välttämättä uskoisi, mutta Inade on onnistunut saamaan itsestään vielä enemmän irti kuin upealla Crackling of the Anonymouksella. Tyyli on hyvin samankuuloinen, mutta jostain on löytynyt vielä pari ylimääräistä vaihdetta jotka vievät tason entistä korkeammalle. Koko pitkän kappaleen kuuntelee läpi henkeänsä pidätellen.

Vaikka Turbund Sturmwerk oli jonkin asteinen pettymys, tekee Inaden henkeäsalpaavan upea suoritus tästä levystä ehdottomasti hintansa veroisen. Ja vaikka hienoon boksiin pakattu levy on hieman kalliimpi kuin mitä tavallisesta albumista maksaisi, se on silti halpa jos vertailee lukuisiin tällä hetkellä tarjolla oleviin luksus-boksi-julkaisuihin, ja peittoaa ne varmasti musiikillisesti. LOKI Foundation pitää profiilia korkealla.

John Björkman