Itselleni tuntematon saksalainen Raumklang on julkaissut kasettikokoelman jolla ei ilmeisesti ole mitään tekemistä Mothers Against Noise-kokoelmien kanssa. Kasetti on pakattu puuboksiin joka sisältää myös savukkeen, jota ei saa polttaa, koska siinä on liimaa. Savukkeen merkitys jää minulle hämäräksi.

On sinällään mielenkiintoinen veto julkaista tällainen kokoelma kasettiformaatissa, joka nykypäivänä on lähinnä noisepiirien suosima formaatti (eritoten kun kappaleet tulevat myös CD-R:llä). Nimestä huolimatta Parents Against Noise ei nimittäin tarjoa juuri mitään mitä minä nimittäisin noiseksi, vaan hyvinkin vaihtelevan tyylistä rytmistä elektronista musiikkia. Korkeintaan päästään johonkin Ant-Zen-linjan lähelle, mutta voimaelektroniikka jää tästä vielä kauas. A-puolen aloittaa saksalainen Kraftmaschine kappaleella Quiet Aggression, joka on hitaan leppeää triphopahtavaa biittiä, yksinkertaisia toistuvia synamelodioita ja kuiskattuja vokaaleja. Varsin tavallisen ja keskinkertaisen oloinen kappale. Italialainen a034 tarjoaa jo hieman raskaampaa materiaalia jossa rätisevät, nätin tylyt biitit ja vastapainona toimivat ulinat luovat sopan joka menee tyylillisesti hyvin lähelle Ah Cama-Sotzia. Oikein miellyttävä raita. Saksalainen SuKKa on taas suoraan likaisemman puoleista EBM:ää. Omiin ko. tyyliin tottumattomiin korviini tämä kuulostaa ihan Leaether Stripiltä.

Jos A-puoli ei paljoa sytytä (ehkä a034:ää lukuunottamatta), on B-puolella mukavammin innovatiivista materiaalia. Tsekkiläinen Dialect tarjoaa kevyttä konerytmielektroniikkaa jossa biitit eivät ole kantavana voimana. Bulgarialainen Manasyt kuulostaa alkuun samaan tyyliin kone/elektroniikkasampleista rakennetulta rytmiraidalta, vain huomattavasti tiukemmilla rytmeillä, kunnes mukaan alkaa tulla myös biittiä ja syntikkaa. Aluksi näiden elementtien mukaan tullessa kappale alkaa ontua pahasti, mutta onnistuu nousemaan takaisin jaloilleen hetken päästä ja olemaan erittäinkin mukaansatempaiseva. Suomalainen Owt´kri menee kokoelmalta ehkä lähimmäs noisea, vaikka kappaletta Drowning Light voisi ehkä parhaiten luonnehtia jokseenkin meluisaksi ambientiksi tai äänimaisemaksi (ei tosin ollenkaan hullummaksi sellaiseksi).

Parents Against Noise on, kuten sanottu, tyylillisesti melko kirjava kokonaisuus, mutta se sisältää silti oikein miellyttäviäkin yllätyksiä. Varsinaisille noisediggareille tätä en suosittele missään nimessä, sen sijaan eritoten Ant-Zenin ja Ad Noiseamin tyylistä vaihtelevaa rytmimateriaalia kuuntelevat biittidiggarit voivat löytää tästä mielenkiintoisia tuttavuuksia.

John Björkman

An unknown German label called Raumklang has released this tape compilation, which, as far as I know, has nothing to do with the Mothers Against Noise-compilations. The tape is packaged in a wooden box together with a cigarrette, which cannot be smoked, as it contains glue. The purpose of the cigarrette remains unknown to me.

It is an interesting choice to release this compilation as a tape, as tapes in these days are mainly favored by the noise scene. Parents Against Noise has very little to do with anything I would call noise. It is rather a collection of different styles of rhythmic electronics. At best it gets somewhere close to the Ant-Zen-camp, but still leagues away from for example power electronics. Side A is started by German Kraftmaschine, whose track Quiet Aggression is slow and easy trip hop-esque beats with simple repetitive synth melodies and whispered vocals. A rather ordinary and mediocre track. Italian a034 offers some heavier material where distorted, neatly aggressive beats and high-pitched drones create something very much akin to Ah Cama-Sotz. A very pleasant track. German SuKKa again is a dirtier kind of EBM, which I know very little about. Sounds like Leaether Strip.

If side A fails to turn me on (ok, with the exception of a034), there is more innovative material to be awaited on side B. Tscheck Dialect offer some light rhythmic sample-driven electronics without so much dominating beats. Bulgarian Manasyt starts out sounding like something in a similar vein, only with a tighter rhythm, but later it is complemented with beats and synths. At first these elements make the track stagger badly, but almost miraculously it regains it´s composure, and turns me around big time. Finnish Owt´kri is perhaps the track closest to noise here, although the track Drowning Light could rather be described as noisier ambient (although not bad).

As said, Parents Against Noise is a stylistically diverse whole, perhaps too much so, but still it contains many pleasant surprises. I would definitely not recommend this to the actual noise crowd, but fans of beats and rhythmic electronics a´la Ant-Zen or Ad Noiseam will find interesting new names here.

John Björkman