Kolme varttia perinteistä noisea Joseph Roemerin kulttiaktilta, joka tunnetaan erityisesti lukuisista split-julkaisuistaan läpi koko genren. Tällä kertaa koko kiekko on miehen itsensä käsialaa, vaikkakin avustamassa on ollut Tim Oliveira ja Kimihide Kusafuka (K2). Ohjelmassa on lähes puhdasta hälyä, mutta huolella tehtyä sellaista. Perusasetelmana on joukko sekalaisia hälyääniä, joita läiskitään päällekkäin lähes - mutta ei todellakaan täysin - satunnaisen oloisesti.

Muutamaa alinta taajuutta on käytetty taidokkaasti niin, että varsinkin levyn avaavaan kappaleeseen Membranes and Black Holes syntyy selkeä, hyvin hidas rytmi joka pitää kuulijan korvan kiinni teoksessa samalla kun muut osat kappaleesta vaihtelevat rajusti. Mukana on myös hieman erittäin harkiten käytettyä vahvasti säröistä kitaraa, joka vain korostaa lopputuloksen koherenssia eikä vaikuta lainkaan niin irralliselta kuin voisi odottaa. Toisena soiva The Theory of Everything on traditionaalista korkeataajuusnoisea, ei mitenkään omaperäinen, mutta jää silti näppärien pohjaluuppiensa ansiosta soimaan kuulijan mielessä päätyttyäänkin. Kolmantena oleva A Love Supreme on outo kollaasi, joka lopussa hajoaa pelkäksi pornofilmisampleksi. Ei missään tapauksessa huono, mutta ei mitenkään erityinenkään.
Kokonaisuutena albumi täyttää ehdottomasti noisen tärkeimmän nykyisen arvostelukriteerin: se on riittävän omaperäinen ja mielenkiintoinen kiekko ansaitakseen olemassaolonsa. Laadukasta peruskamaa, erityisesti niille joiden perehtyneisyys genreen on vielä rajallinen. Pakattuna varsin visuaaliseen 7" pussiin.

Jiituomas