Majakan ja Perävaunun devyytti on kuvauksensa mukaisesti "improvisoituja matkoja staattisen tilan halki". Surullisen kaunista äänimaisemaa, jossa minimalistisen elktrotaustan päällä seikkailee pari eri tasoilla olevaa kuviota. Silloin kun ei liikuta liian tutulla maaperällä - niin kuin käy Fotoperiodismissa, jonka erottuvin melodia on usein kuin suoraan Pienestä rumpalipojasta - levy on kerrassaan viehättävä.

Improvisaatio näkyy rakenteilla leikittelyssä, ei hajanaisuudessa, ja se on tämän tiimin selkeä vahvuus. Erityisesti keskimmäinen raidoista, Radiotekniikan Perusteet, on todella hieno, yhdistäen maalailua ja radionoisemaista pientä säröä. Myös Ystävyyskaupungin junnaava rytmi toimii kivasti. Silti valehtelisin, jos sanoisin etteikö pitkästymisen vaara ole halki levyn koko ajan läsnä. Vaikka kuinka kyseessä onkin hyvätasoinen tavara, ei 20-30-minuuttisia raitoja mitenkään pysty pitämään täysin kiinnostavina näin hienovaraisin menetelmin. Joko yhtyeen täytyisi lisätä palasia mukaan, tai sitten lyhentää yksittäisteostensa pituutta. Tässä muodossa jäädään vain kiinnostaviksi, mutta ei päästä todelliseen vaikuttavuuteen.

Erittäin lupaava ja usein hyvin kauniskin, mutta ei sen enempää.

Jiituomas