Kaikv on suomalaiseen makuun hyvin kiinnostava julkaisu - siihen on koottu Mathias Josefsonin ja Karin Jacobsonin esiintymiset Helsingissä ja Turussa syyskuussa 2006. Kaikuisia äänimaisemia, joihin yhdistyy hälyä juuri sopivassa määrin. Mukana on jonkin verran riitasointuisia elementtejä, esimerkiksi voihkivien ja marisevien ihmisäänten kaltaisia palasia. Häiritsevyydestään huolimatta ne jotenkin onnistuvat tukemaan kokonaisuutta.

Varsinkin Turun keikka on todella vahva tavaraa, riipien hiljaa selkäpiitä. Siinä on jotakin niin hienovaraisesti rakentuvalla tavalla painostavaa, että se jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Se on, yksinkertaisesti sanoen, todella kaunis, ja pääsee ehkä jopa paremmin oikeuksiinsa levyllä (lähinnä koska on ilman hälisevää yleisöä), mikä on harvinaista. Tässä ollaan tekemisissä ehdottaman helmen kanssa, sellaisen jossa harmonia vain yksinkertaisesti täydellistyy. Kaikv, molemmissa osuuksissaan mutta varsinkin Turun, osoittaa kuinka uskomattoman hauraalla tavalla täydellistä ambient voi olla. Se on levy, joka artistin fanien tulee ehdottomasti hankkia, ja jotakin, jolla helposti vakuuttaa myös muita siitä mitä genre voi parhaimmillaan tarjota.

Loistava julkaisu, kerta kaikkiaan.

Jiituomas

Kaikv is, for a Finn, a very interesting album. It collects together Mathias Josefson’s and Karin Jacobson’s performances in Helsinki and Turku, in September 2006. Echoing soundscapes, to which are added noise in just the right quantities. There also some discordant elements, such as bits and pieces that sound like moaning and complaining human voices. Despite being annoying, they somehow just support the experience. Especially the Turku concert is really strong stuff, creeping slowly up one’s spine. It has something so subtly oppressing that it surprises you time and again. It is, simply put, really beautiful, and possibly sounds better on a cd then it did live (probably because of the lack of a loudly chatting audience), which is rare. We are dealing with a true gem here, one in which harmonies simply condense together. Kaikv shows, in both segments but especially the Turku one, how fragilely perfect ambient can be. it is an album which fans of the band absolutely have to get, and also one with which to convince others of what the genre offers at its best.

A totally magnificent work.

Jiituomas