Troumilla on jo laaja julkaisuhistoria, myös yhteislevyistä muiden kanssa. Tällä kertaa kumppaniksi on päätynyt kanadalainen metallibändi Nadja, nyt sulautuneena pehmeän kauniksi - joskin surulliseksi ja hetkittäin korvia riipiväksi - ambientiksi. Muutos ei sinällään ole yllättävä, sillä Nadjan toinen puoli, Aidan Baker, on tuttu lukuisista muistakin kokeellisemman musiikin projekteista. Albumilla syntyy hämmästyttävän tasapainoinen harmonia, huolimatta siitä että tarkassa kuulokekuuntelussa osa soundeista ikään kuin viiltää muiden päällä. Troumin hypnoottinen aaltoilevuus yhdistyy todella kauniilla tavalla Nadjan tuomaan lisäväriin, erityisesti kun levyn annetaan täyttää suurempaa tilaa, ja oudot äänikuviot tavallaan vain rikastuttavat kokemusta.

Stereoissa sekin, mikä puskee kuulokkeilla liiaksi läpi, muuttuu kirkaasti voimaksi. Varsinkin toisen osan painesykkeet ovat huumaavia, tuoden vahvasti mieleen Troumin mestariteoksen Tjukurrpa (Part Three: Rhythms and Pulsations) (2004). Ja samoin upeita ovat kolmannen osan pehmeät, surumieliset aallot,

Tällaisissa teoksissa taas kerran huomaa, miten paljon väriä Troumin itseään toistavissa, salaa muuttuvissa kuvioissa onkaan. Kun ne liitetään muiden lahjakkaiden artistien tuomiin osuuksiin, niistä loistaa läpi käsittämätöntä voimaa ja huumaavuutta, jota ei voi kuin ihastella. Dominium Visurgisilla tapahtuu juuri niin.

Jiituomas

Troum already has a long publication history, including many collaborative works. This time, their companion is the Canadian metal band Nadja, who have eased their style into softly beautiful, if sometimes sad or even ear-piercing, ambient. The change is not that big a surprise, given that one half of the band is Aidan Baker, known for several other experimental music projects. Together, the bands create a surprisingly balanced harmony, despite the fact that if listened to with good earphones, some sound layers seem to be almost screeching on top of the others. Troum’s hypnotic waves combine truly beautifully with Nadja’s extra color, especially if the album is played in a big space, and the odd bits in a way just enrichen the experience. On normal speakers even that which was dissonant on earphones becomes just pure strength. Especially the pressure pulses on the second part are stunning, being reminiscent of Troum’s masterpiece, Tjukurrpa (Part Three: Rhythms and Pulsations) (2004). Stunning, too, are the third part’s soft, melancholic waves.

On albums like this, one again realizes just how many shades Troum’s self-repeating, subtly changing structures contain. When joined to parts provided by other talented artists, they shine with incredible power and enchantment, which one has to admire, totally captivated. This is precisely what happens on Dominium Visurgis.

Jiituomas