Nest / Agalloch - split

Nestin ja Agallochin panos tällä kymmenen tuuman kuvalevyllä on yhteensä kymmenisen minuuttia musiikkia ja 2 biisiä, joten hintaansa nähden se lienee ainoastaan fanien hankintalistalla. Omaa hankintapäätöstä ei tarvinnut kuitenkaan harkita sen pidempään molempien bändien kuuluessa hyvin suuriin mielenkiinnonkohteisiini.

 

Artisti: Nest & Agalloch
Formaatti: 10"
Levy-yhtiö: Infinite Vinyl
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: 1000 kpl.
Kappaleita: 2

Nest on tullut tunnetuksi kanteleen yhdistämisestä ambientiin, musiikin kuulostaessa paikoin jopa new age -tunnelmoinnilta välttäen kuitenkin tuohon musiikintyyliin usein liittyvän tylsyyden. Tällä kertaa Nest-kappaleessa vierailevat myös Agalloch-hemmot J. Haughm laulussa sekä D. Anderson akustisessa kitarassa, A. Tolosen hoitaessa edelleen kanteleen, äänimaiseman, lapinrummun ja lyriikan sekä sessiomuusikko T. Saxellin soittaessa bassot. Tämä Nest/Agalloch-kollaboraatio kuulostaa erittäin toimivalta, sillä Last Vestige of Old Joy -biisin kantele ja akustinen kitara soivat yhdessä ennenkuulumattoman kauniilta ja omaperäiseltä. Tyylisuuntaa en vain tässä biisissä kykene millään lokeroimaan yhtä helposti (kantele)ambientiksi kuten Nestin aikaisempaa tuotantoa. Biisi ei mielestäni oikein ole folkkiakaan, vaan tämä klassisvaikutteisesti kitaralla näppäilty melodiakulku oikeuttaisi kutsumaan kappaletta jopa pop-viisuksi! Myös siksi, että laulu on aikaisempaa voimakkaammassa asemassa. Pop määritelmänä ei tietenkään tee oikeutta kokonaisuudessaan biisille, mutta kenties pop-vaikutteinen neofolk ambient sitten… joka tapauksessa käytännössä kappale on Woodsmoke-CD:n materiaalia plus kitara ja vokaalit. Tämä tavallaan sattuman kautta alkunsa saanut yhteissävellys on joka tapauksessa vilpittömästi hienointa musiikkia mitä olen hetkeen kuullut.

Agallochin tyylisuuntana on ollut Sol Invictus -coveroinneistaan huolimatta enemmän Opeth-tyylinen raskaampi ulosanti. Tällä levyllä Agalloch esittää akustisen kappaleen, joka jättää vähän tyhjän olon. The Wolves of Timberline -biisi ei itsessään ole huono, mutta ilman laulua se kuulostaa kuin olisi ainoastaan jonkin levyn intro (oikeastaan se onkin muokattu yhdestä ensimmäisen levyn kappaleesta eräänlaisella modulaatiotekniikalla). Noin viiden minuutin pituudessaan se menee niin nopeasti ohikin ettei siitä saa kunnon otetta vaan sisäistäminen vaatisi mielellään muutaman kappaleen annoksen. Sinänsä kappaleessa on yksinkertaisen kaunis melodia, mutta siitä ei oikein saa oikeaa kuvaa bändin monipuolisuudesta. Mielestäni 10" ei olekaan Agallochille sopiva formaatti, kun muistellaan esimerkiksi mahtavan The Mantle (2002) levyn pituuden olleen yli 68min/9biisiä. Voisin kyllä kuvitella ensimmäistä kertaa ja ilman ennakko-odotuksia olevan kuulijan tykästyvän biisiin kovastikin, mutta itselleni se on selvä pettymys. Varsinkin kun minulle selvisi pitkään varjeltu "salaisuus" Agallochin vierailemisesta Nest-puolella, olisi tämä toinenkin puoli ehdottomasti pitänyt säveltää vastaavalla metodilla!

Splittiä voisi luonnehtia siten, että Nest on saanut A-puolelle todellisen hittibiisin ja vastaavasti B-puolelle on löytynyt Agallochin studiosessioista joku käyttämättä jäänyt täytekappale. Ulkomusiikillisista seikoista on mainittava kuvavinyylin kummankin puolen maalausten olevan Nest-säveltäjä Tolosen käsialaa, samoin levyn mukana tulevat 2 postikorttia. Agalloch on kuitenkin maailmalla sen luokan orkesteri, että splittiä haluavien kannattaa todella pitää kiirettä ennen kuin 1000kpl:n painos loppuu!

Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot