Loneliness of Hidden Structures edustaa italialaisen New Risen Thronen keskivirtaa. Se on neutraalimpi kuin artistin keskeiset teokset, ja vaatii huomattavaa keskittymistä, jotta se todella palkitsee. Levyn parhaat raidat kuitenkin ehdottomasti tekevät juuri niin, varsinkin upea New Risen Throne (jonka bonuksena oleva video tosin näyttää aikansa eläneeltä, ja estää levyn soiton useimmissa tietokoneissa) kaksine uudelleenmiksauksineen.

Mukana on paljon Gabriele Pancin tavaramerkkejä, varsinkin hidastettua puhetta yhdistettynä kevämpään, kuoronkaltaiseen pintakuvioon ja synkkään taustaan. Kyseessä on kiistämättä hieno kokonaisuus, mutta ei sellainen joka yltäisi esimerkiksi edellisen Crossing the Withered Regionsin (2009) nerokkuuteen.

Edustavaa harmoniaa, kaunista synkkyyttä, hienoja melodioita. Koskettaa soidessaan hyvin voimakkaasti, mutta ei ikävä kyllä jää sen jälkeen juurikaan mieleen.

Jiituomas

Loneliness of Hidden Structures represents the midway point between the Italian New Risen Throne’s styles. It is more neutral than the artist’s essential works, and requires intense concentration in order to be rearding. Rewarding its tracks really are, though, highly so, especially the versions of New Risen Throne (the included video of which, however, just looks outdated and prevents many computers from playing the music). Many of the trademarks of Gabriele Panci are present, especially slowed-down speech combined with a lighter, choir-likesurface pattern and a gloomy background. The album is an undeniably fine work, yet not one quite as good as, for example, Crossing the Withered Regions (2009).

Stylish harmony, beautiful gloom, fine melodies. Very impressive and moving while played, but sadly does not remain in one’s mind for long after it stops.

Jiituomas