Rehellisesti sanottuna tämä levy ehkä putoaa jo KMY:n haarukan ulkopuolelle. Tämä Là-Bas-klubia pyörittävän Lauri Luhdan luotsaama yhtye nimittäin soittaa jotakin, joka ainakin minusta on puolivälissä vanhaa futupoppia ja industrial-pioneerien kuten Throbbing Gristle ja >SPK< kevyintä tuotantoa. Eli siis selkeillä vokaaleilla ja kevyehkösti rujoilla taustoilla tehtyä, juuri ja juuri tanssittavissa olevaa musiikkia.

Mitä rujommaksi tavara on uskallettu laittaa, sitä paremmin se tuntuu toimivan. Erityisesti Drag Queen sisältää hyvää vaihtoehtohittipotentiaalia, ja Destiny of Being on tehokkaan sekava. Mutta heti kun mennään vähänkin kevyempään suuntaan, kuten kappaleissa Stress to Strain ja Death'n'Disco, potku jotenkin katoaa. Viihdyttäviä vaan eivät vakuuttavia - eivät poppina eivätkä industrialina. Kautta linjan tavara on kyllä hyvin menevää, mutta ei oikein kohtaa kuulijaansa. Tulee sellainen olo, että muhkeampi soundi - joko sliipatumpi tai rujompi - olisi tarpeen. Liveoloissa sellaista yhtyeellä luultavasti onkin, ja silloin tämä kaikki pääsee varmasti paremmin oikeuksiinsa.

Jotenkin keskeneräisen oloinen, mutta silti viehättävä.

Jiituomas