SadKarman debyytti-ep on varsin kiinnostava sekoitus eri tyylilajeja. Sen avaa mielenkiintoisesti ambienssin ja death industrialin välimaastoon sijoittuva Millions Dead in a Flash. Se on yhtäaikaisesti raakileen oloinen ja erittäin kiinnostava, kallistuen ainakin minun korvissani selvästi jälkimmäisen puolelle. Kakkosella mennään sitten jo hillityn noisenkin suuntaan: varhaisen Tangerine Dreamin oloisen äänimaiseman päällä on räsähteleviä ääniaaltoja, hyvin saman tyyppisiä kuin ne joita mm. Propergol harrastaa.

Tästä siirrytään noisettomampaan jaksoon, jota seuraa ensin teollisuusvaihe, sitten ärsyttäviä hajaääniä jotka tärvelevät kokonaisuuden täysin.. Raita on muutenkin liian pitkä, eikä ota kunnolla tuulta allensa missään vaiheessa. Kolmas "kappale" on pelkkä hiljainen väliosio, jonka jälkeen avataan ohuella dronella ja linnunlaululla ep:n päätösraita. Sittemmin se muovautuu kauniiksi pianomelodiaksi jota rikotaaan ohuella noisella. Yhtyeen selvä vahvuus onkin juuri tarttuvissa melodiarakenteissa, jotka voivat olla puristeille ehkä liiankin yleisöä kosiskelevan oloisia, mutta toimivat silti erittäin hyvin. Valitettavasti kaikessa on melkoinen hiomattomuuden tuntu, ja ideat eivät pääse kunnolla kukkimaan. Näin ollen kuulijalle jää kuva yhtyeestä jonka uraa kannattaa sen vahvuuksien takia ehdottomasti seurata jatkossa, mutta joka vielä toistaiseksi tekee kovin keskeneräistä tavaraa.

Jiituomas