Tässä on todella epätasainen levy. Edes S.Q.E.:n tyyliä ei voi kunnolla kuvailla, sen verran vaihtelevaa se on. Välillä ollaan komeassa ja oikeasti tasokkaassa fiilistelymateriaalissa, välillä mennään aivan metsään puolivillaisella Projekt-tyylisellä goottipopilla. Lyriikkoja on lainattu niin Grimmin veljeksiltä kuin Roald Dahliltakin. Ja mukana on runsaasti nimekkäitä vieraita. Aluksi kaikki näyttää toimivan oikein hyvin, sillä heikoin tavara tulee vasta lähellä loppua. Siksi ainakin minulle pettymys oli varsin suuri.

Levy alkaa naislaululla joka katkeaa liiankin äkkiä, ja siitä hypätään suoraan kiekon parhaaseen raitaan, kansanmusiikkihenkiseen Daughters of Albion Awake:en. Vielä kaksi seuraavaakin (tunnelmapala Jorinda X vierailijana Kris Force, ja Ure Thrallin avustama Epitaph I) toimivat hyvin, mutta sitten lähdetään voimakkaaseen alamäkeen josta ei enää palata. Pahin ongelma on kuitenkin siinä, että aivan kaiken sen mitä S.Q.E. yrittää tehdä The Revolutionary Army of the Infant Jesus teki paljon paremmin jo 1980-luvun lopulla.
Kolme varsin hyvää biisiä ei riitä tekemään tästä albumista hankkimisen arvoista. Loppu on sen verran heikkoa.

Jiituomas