Analogisen rähinäindustrialin antisankarit Thorofon ovat palanneet! New Heroes on saksalaisyhtyeen kolmas studioalbumi ja se julkaistaan tyylitajuisesti vain vinyylinä. Jos old school-henki on viime vuosina alkanut kuplia yleisesti pinnan alla, niin tämän levyn viimeistään pitäisi räjäyttää se tajuntaan (elleivät Haus Arafna tai Genocide Organ ole jo siinä onnistuneet).

New Heroes-albumiin kohdistuu luonnollisesti varsin korkeita odotuksia, Thorofonin ollessa vain yksinkertaisesti "niitä nimiä" joilta ei kelpaa odottaa kuin parasta. Ja New Heroes on myös niitä levyjä jotka eivät tuota pettymystä, vaan ylittävät korkeatkin odotukset komeasti. Orwellilaista ahdistusta ja vahvaa punk-asennetta tihkuva musiikki yhdistää junnaavan tanssittavia, sykkiviä ja tykyttäviä rytmejä vuorotellen likaisesti kirskuvien meluaaltojen ja - industrialin tabuille keskisormea näyttävästi - epävireisesti särisevien sähkökitaroiden kanssa. Vokaalit ovat joko kylmästi lausuttuja tai mielipuolisesti karjuttuja. Kahdelle vinyylikiekolle mahtuu runsaasti vaihtelua jyräävistä äänimaisemista (Glassmen) kylmiin saarnoihin (Clandestine Cultur DK)ja sähköisiin rytmihirviöihin (esim. Gigamesh), jotka jättävät kevyesti yhtyeen aikaisemmat hitit kuten Riotdiktator:in varjoonsa. Jos levyssä jotain moitittavaa on, voisin todeta joidenkin kappaleiden (eritoten Elite I ja II) kuulostavan jo hitusen liian Haus Arafna-maisilta.

Siitä huolimatta tämä levy käy mielestäni koulukirjaesimerkistä siitä millaista todellisen industrial-musiikin tulisi olla. "This record was made with love so please treat it with love" lukee levyn etiketissä, ja sen kuulee. Jäljelle jää enää kysymys: mitä seuraavaksi? Kotisivujen mukaan nimittäin New Heroes on myös Thorofonin loppu. En kuitenkaan usko että tämä tarkoittaisi kaksikon lakkaavan musiikin tekoa tyystin. Aika näyttänee, mutta sen voin vaivatta todeta että New Heroes on Tapaus isolla T:llä, josta ei tule mistään hinnasta jäädä paitsi.

John Björkman