Tuhat Kuolemaa Sekunnissa - s/t

 

Saatekirjeen mukaan Tuhat Kuolemaa Sekunnissa esittää materiaalia joka on "noble & honest neo folk rooted firmly to the pagan grounds of Finland". Tulos ei kuitenkaan kuulosta juuri lainkaan neofolkilta, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. TKS soittaa käytännössä CMX-tyylistä (ja erittäin CMX:n kuuloista) taide-folkrockia, sanoituksia ja laulutapaa myöten. Tämä ei toki muuta sitä tosiasiaa että bändi tietää mitä tekee. Kekseliään outoja tekstejä, hyvää yhdistelmää akustisia kitaroita ja bassoa sekä joskus harmonikkaa, nättiä (vaikkakin hiukan tukkoista) laulua.

Artisti: Tuhat Kuolemaa Sekunissa
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Anima Arctica
Julkaisuvuosi: 2007
Painos: 1000 kpl
Kokonaiskesto: 35:08
Kappaleita: 10
Ja se neofolkraita, puoliksi saksaksi laulettu Variksenjalat, on varsin mallikelpoista kamaa sekin. Sekä hemmetin tarttuva. Eli koko levy on kautta linjan huomattavan mukavaa kuunneltavaa, joka ei ehkä erotu muista samankaltaisista yhtyeistä mutta miellyttää silti korvaa. Mutta yhtyeen kannattaisi, ideologiasta riippumatta, miettiä mille markkinoille tällaisella materiaalilla suuntaa: taiderockpiirit ottaisivat tämän varmasti paremmin vastaan, neofolk-puristeille se tuskin maistuu.

Mukavaa tunnelmamusiikkia, mutta hakee selvästi vielä suuntaansa.

Jiituomas
Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot


According to the accompanying note, Tuhat Kuolemaa Sekunnissa plays "noble & honest neo folk rooted firmly to the pagan grounds of Finland". The result, however, does not really sound much like neofolk, excluding one track. In reality TKS makes artsy folk-rock in the style of (and very much alike) CMX, including both lyrics and the style of singing as well. This of course does not change the fact that the band knows what it's doing. The lyrics are cleverly weird, there's a good mix of acoustic guitars and a bass and occasionally some accordion, and the vocals are pretty (if somewhat clogged, though). The neofolk track, the half in German sung Variksenjalat, is quite fine as well - and catchy as hell. So the whole album is a pleasant listen, something that does not necessarily stand apart from the crowd, but is nice to listen to. Yet the band should, regardless of musical ideology, think about the market for which they are making such music: the art-rock crowd would be much more likely to welcome this kind of stuff; neofolk purists aren't likely to appreciate it.

Nice mood music, but still lacking in direction.

Jiituomas