Remix-albumi jolle on koottu vahvasti uudelleen muokattuja versioita Ulverin uran ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Sen avaa Ulverin oma versio Vargnatt-demon Nattens Madrigal:ista, joka on kuin lyhyt välisoitto suoraan Blake-albumilta. Alexander Rishaugin miksaus kyseiseltä levyltä on siistiä "perus"ambientia joka nousee hyödyntämään vahvaa kitarakuviota, mutta sitä häiritsee liian voimakas sirinä.

Informationin Track slow snow on pelkkä pitkästyttävä ambient-pätkä, samoin kuin toinenkin albumin Silence-ep:iden sisällön remiksauksista, Neotropicin He said - she said, jossa tosin on edes lisänä säröistä kitaraa. The Third Eye Foundationin Lyckantropen Remix ei eroa millään oleellisella tavalla Lyckantropenin alkuperäisistä. Uplandin Lost in moments remix tekee tasan päinvastoin, eli poikkeaa selvästi uudella (epä)rytmillään, mutta lopputulos ei vain toimi kunnolla. Bogdan Raczynskin Voice of the Devil -remix on hauska, posetiivin oloinen instrumentaali. Martin Horntvethin mainio puheella höystetty Der Alte on albumin suurimpia tärppejä, ja sen ainoa onnistunut "Silence" -remiksaus. A. Wilzie vs. Stars of the Lid kierrättävät Perdition City:n eri osia varsin mielenkiinnottomasti, mutta tarjoavat pitkän kappaleensa alussa mielenkiintoisen jousisoitinnäytteen tulevasta Nattens Madrigalin uudelleenlevytyksestä (lisäksi on vaikea olla negatiivinen biisille jonka nimeksi on annettu "I love you but I prefer Trondheim"!) Tunnettujen glitch-miesten Fennesz ja Pita Perditon City-koosteet ovat ihan näppäriä (varsinkin Fenneszin hämmästyttävän harmoninen luomus) mutta eivät jätä kuulijalle oikeastaan mitään. Levyn kolme viimeistä miksausta ovat pohjiltaan Ulverin metallisinta tuotantoa. Jazzkammerin kappale, noise-kooste Bergtatt:ista, viihdyttäen satunnaisesti mutta ei oikein pysy kasassa. V/Vm:n biisi on tylsä pätkä Nattens Madrigalia koneellistettuna. Viimeisenä on noise-legenda Merzbow, jonka miksaus on erittäin suoraviivainen Nattens Madrigal- & Bergtatt-kitaramatto, joka yllättäen neljän minuutin jälkeen muuttuu ensin minimalismiksi, ja sitten matkaa akustisen kitaran kautta takasin mättöön jonka lisänä on vielä kunnon grunttaustakin. Lopputulos on yksi levyn ehdottomia helmiä.

Usein mielenkiintoinen ja hetkittäin erittäin oivaltava, mutta pohjimmiltaan aivan turha albumi.

Jiituomas