Valkyrend Varietén tyyli on aikuistunut valtavasti sitten edellisen julkaisun (s/t demo, 2003). Yhtye on nyt selvästi vähemmän (perinteisessä mielessä) "rock", ja on sen sijaan lähinnä omalaatuinen sekoitus folkkia ja progea. Seassa on tosin myös yhä selviä metallivaikutteita, välillä sävyinä, välillä ilmiselvinä elementteinä (örinälauluun asti). Lähin mieleen tuleva tyylillinen vertailukohta on neofolk-skenen legendaarinen edelläkävijä The Strawbs. Yhtyeen kehityksen huomaa erityisesti siitä, miten demon Velvet Night's Mysticism -raidasta on saatu hiottua sujuvaa 70-lukulaista folk-kamaa aiemman hajanaisuuden sijaan.

Soitto on kautta levyn huolellista ja tehokasta, silloinkin kun kappaleet lipsahtavat korniuden puolelle (mikä tapahtuu varsinkin Teatterin kohdalla usein). Teknisestä puolesta ei ole huomauttamista, sillä niin tuotantojälki kuin haetun tyylin toteuttaminenkin pelittävät mainiosti. Vokaaleissa on vielä voimakas aksentti, mutta se pysyy riittävästi kurissa. Keskeiseksi kysymykseksi jääkin näin ollen sopivan kohdeyleisön valinta: Valkyrend Varieté tekee musiikkia, joka on tyylilajissaan varsin mainiota, mutta jolla ei ole juurikaan markkinoita. Siksi tätä voi lähinnä suositella vanhan (neo)folkin ja progen ystäville, joilla on riittävän avoin mieli, ja jotka pitävät siitä että asiat välillä tyylitellään hiukan liiankin pitkälle.

Jiituomas