Jumalaisista ambient-maisemistaan (nimellä Zoät-Aon) ja loistavista live-esiintymisistään tunnettu Jaakko Vanhala on nyt siirtynyt karuun metallikappalehälyyn. Ikävä kyllä on pakko todeta, ettei ratkaisu toimi. Fetal Earth on selvästikin luovalla kiihkolla tehty, mutta se ei tavoita kuulijaansa millään tasolla.

Se on vinkunaa ja hajanaisia ääniä, onneksi tosin tiukalla paletilla. Siksi Feral Earth kuitenkin ohittaa suuren joukon vastaavia noise-teoksia. Siinä on ainakin välillä havaittavissa ilmiselvää ideaa, eikä äänimaaima ole riitasoinnussa itsensä kanssa. Ja heti kun Vanhala lyö koneet mukaan peliin, teho voimistuu moninkertaiseksi.

Feral Earth lienee irtiotto taiteilijan aiempaan tuotantoon, ehkä tarpeelinenkin sellainen huolimatta Zoät-Aonin uskomattomasta nerokkuudesta. Mutta ei sitä ikävä kyllä voi erityisen hyvänä tai kiinnostavana levynä pitää.

Jiituomas

Jaakko Vanhala, known for both his divine ambient soundscapes (under the moniker Zoät-Aon) and powerful live performances, has moved on to making rough metal-object noise. I have to say, sadly, that it doesn’t really work. Feral Earth has obviously been made with creative passion, but it does not reach its listener in any way. It is squeals and dispersed sounds, yet fortunately within a tightly controlled palette. Feral Earth is therefore able to bypass the great majority of similar noise works. On it one can here and there detect clear ideas being executed, and the soundscape is not in conflict with itself. And as soon as Vanhala mixes in machines, the power is multiplied manifold.

Feral Earth appears to be an attempt at taking distance with the artist’s earlier work, maybe a necessary one despite Zoät-Aon’s incredible brilliance. One can’t however, think of it as a particularly good or interesting album.

Jiituomas