Yen Pox nauttii yleistä tunnustusta yhtenä dark ambient-genren suurimmista neroista. Minun on pakko myöntää etten ole koskaan täysin ymmärtänyt miksi. Ei niin, että mielestäni yhtyeessä olisi mitään vikaa – Yen Poxin soundi ei vain ole koskaan onnistunut henkilökohtaisesti minua säväyttämään.
Artisti: Yen Pox
Formaatti: 10"
Levy-yhtiö: Drone Records
Julkaisuvuosi: 2011
Painos: 500 kpl
Kappaleita: 2
Drone Recordsin julkaisema uusi Yen Pox 10” edustaa mielestäni aikaisemman materiaalin tapaan genreään varsin tyypillisesti; hyökyvää dronea, demonista sähinää, ääniä kuin liikenteen kaikuja syvällä maanalaisissa tunneleissa. Levyn A-puoli on kuin kaupunkimaisema hajoitettuna vellovaksi painajaiseksi. B-puolen lopulla painajainen muuttuu rakenteellisemmaksi, rytmisen aaltoilun tahdittaessa esiin nousevaa demonista kuoroa.
Kaikin puolin hieno levy, mutta se ei vieläkään auta minua ymmärtämään miksi Yen Poxia pidetään niin erityisenä. Toki tässä tehdään harvinaisen hyvin se, mitä monet tekevät keskinkertaisemmin.
John Björkman
Yen Pox is generally acknowledged as one of dark ambient´s great masters, yet I must admit I have never fully understood why. Not that I think there´s anything wrong with what they are doing – Yen Pox just never made any deeper impact on me personally.
Yen Pox´ new 10” on Drone Records is, in the vein of their earlier material, quite typical for the genre: cascading drones, demonic voices, sounds like distant echoes of traffic in underground tunnels. Especially the A-side is like an urban landscape that had dissolved into a churning nightmare. On side B the nightmare gradually becomes more structured, with a lone rhythmic drone accompanying an ascending infernal choir.
All in all this is a very nice record, but it still does not help me understand the acclaimed status of Yen Pox. But they do beat many dark ambient artists at what they are doing.
John Björkman