Petri Kuljuntausta: Äänen eXtreme

(Lyhennetty versio tästä arvostelusta on julkaistu Turun Ylioppilaslehden numerossa 16/2006.)

"Toisin kuin moni luulee, äänivallin rikkoutumiseen tarvittava nopeus voidaan saavuttaa jopa kotioloissa ja ilman erikoisia teknisiä erityisvälineitä. Äänivalli rikkoutuu esimerkiksi ruoskalla sivallettaessa."

Äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan toinen teos jatkaa monella tapaa siitä mihin mainio On/Off - eetteriäänistä sähkömusiikkiin (Like / Kiasma, 2002) jäi. Tavallaan se on oikeastaan kaksikin teosta: kirjan ensimmäiset 174 sivua ovat äänen teoriaa, loput Kuljuntaustan omien töiden esittelyä. Alkupuolisko on lähes täyttä rautaa. Kirjoittaja esittelee äänen olemusta, teoriaa, aspekteja ja ilmenemismuotoja. Skaala alkaa ihmisäänestä ja jatkuu siitä muihin biologisiin ääniin, koneisiin ja avaruuden taustaääniin. Äänityyppien havainnoinnista, käytöstä ja vaikutuksista on myös runsaasti tekstiä niiden kuvausten seurana.

Kuljuntausta itse toteaa, ettei kirja ole teoreettisesti suuntautunut, ja siinä hän on pitkälti oikeassa. Tämä näkyy erityisesti siinä, ettei mukana ole juurikaan esim. käsiteanalyysia tai ilmiöiden rajojen kartoittamista. Toisaalta kirjaa voi rehellisesti pitää erinomaisena ääniteorian popularisointina, jossa noudatetaan jatkuvasti riittävän korkeita standardeja, niin että sen alkupuolta voisi mainiosti käyttää johdatuksena alan opintoihin ja yleisteoriaan. Lukijaa muistutetaan fiksusti käytetyllä asioiden toistolla, ja jokaisesta esitellystä asiasta tarjotaan esimerkkiteos tai -levy, jonka voi hankkia käsiinsä, jos aihe kiinnostaa enemmän. Ja loistava Biomusiikki-luku ansaitsee aivan erityiset kiitokset.

Teoksen alkupuoli ansaitsee toisaalta myös hieman kritiikkiä. Se on hyvin henkilökohtaisesta perspektiivistä laadittu, mikä selkeästi on vaikuttanut myös valittuihin esimerkkeihin. Vaikka muutamat poikkeukset muista genreistä osoittavat, että kirjoittaja on perehtynyt pääasiallisen kenttänsä ulkopuolisiin taiteilijoihinkin, ovat lähes kaikki esimerkkiteokset ns. "korkeakulttuurisen kokeellisen musiikin" alalta. Itse jäin siksi kaipaamaan vertailukohtia muualta, sillä vaikkapa Auben yhden musiikkilähteen teokset olisivat olleet hyvä kontrasti Alvin Lucierin töille. Lisäksi joitakin oleellisia pioneereja kuten Rune Lindblad (1923-1991) on jäänyt kokonaan mainitsematta. Valikoima on silti kattavampi ja esimerkeiltään huomattavasti käyttökelpoisempi kuin alan klassikon, Thom Holmesin Electronic and Experimental Music: Pioneers in Technology and Composition-kirjan (Routledge, 1985/2002) vastaava, vaikka ei ylläkään sen yksityiskohtaisuuteen (eikä edes viittaa siihen kertaakaan, mikä on hiukan sääli).

Teoksen jälkipuoliskon arviointi onkin sitten paljon vaikeampaa. Sen koko sisältö on huolellista erittelyä Kuljuntaustan omista ja yhteisistä projekteista yksityiskohtineen. Nämä 42 teosta on liitetty kirjan mukaan, lähes 9 tuntia pitkäksi audio-DVD:ksi. Aiheesta kiinnostuneelle kyse on tietenkin valtavan arvokkaasta osasta, mutta jos ei ole Kuljuntaustan taiteen ystävä, on suurin osa kirjasta varsin turhaa. Kyseessä on erittäin hieno audioelämäkerta, mutta ei sellainen joka antaisi ulkopuoliselle juurikaan mitään. Sinällään osien yhdistäminen on toki ollut jo terminologisista ja esimerkillisistä syistä järkevää, mutta silti voin kylmästi todeta, että vaikka kirjan loppupuoli tarvitseekin alkuosaa seurakseen, alkupuoli olisi tullut aivan yhtä hyvin toimeen yksinäänkin. Näin ollen monelle tämä opus voi olla käytännössä pelkästään 174-sivua pitkä kirja, jonka mukana tulee paljon bonusmateriaalia - ja siten ehkä hiukan liiankin kallis.

Kirjan alkupuolisko on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kerrassaan loistava johdatus äänen aihepiiriin. Kokonaisuutena teos ei toimi aivan yhtä hyvin - paitsi jos sattuu olemaan Kuljuntausta-fani, jolloin se on totta kai uskomattoman hieno aarre.

Jiituomas