|
| Jäsenet | |||
|
|
|||
|
...sekä kunkin 13 kuolleen musiikin klassikkoa. |
|||
|
|
|
||
|
The Absolute Supper -kokoelma
|
Der Blutharsch - Der Sieg des Lichtes ist des Lebens
Heil!
|
||
|
|
|
||
|
Blood Axis: Blót: Sacrifice
in Sweden
|
Arcana: Cantar De Procella
|
||
|
|
|
|
j. Arcana: Dark Age of Reason
|
Juha Wakonen Brighter Death Now: Pain in Progress |
| Kuolleen Musiikin Yhdistyksen historian siipien havinaa... | |
|
|
|
|
Kimmo Niukko |
|
| Tarkkaa ajankohtaa Kuolleen Musiikin Yhdistys -nimeä kantavalle ryhmittymälle on vaikea ajoittaa, joten otetaanpa muutoin katsaus ajassa taaksepäin. Kevätpuolella 1998 alkoi itää ajatus järjestää keikkoja ulkomaalaisille bändeille Turussa. Koska länsinaapurissamme olisi pilvin pimein laadukkaita orkestereita, yhteistyö Cold Meat Industry -levy-yhtiön artistien kanssa tuli luonnollisesti ensimmäisenä mieleen. Aikaisemminhan noita bändejä ei ollut kukaan tuonut Suomeen esiintymään, lukuun ottamatta yhtä epäonnistunutta yritystä tuoda Brighter Death Now Vaasaan 90-luvun puolivälissä (lisätietona, että itse hra Mortiis olisi soittanut gongia tuolla keikalla!). |
|
|
Ajatus ei kuitenkaan edennyt sen suurempiin käytännön tekoihin ennen kuin kesällä 1998, jolloin Kimmo ja Jaakko matkustivat Nursery Injection -nimiseen kokeellisen musiikin/taiteen festivaaleille Tukholmaan. Tuo tapahtuma oli osa Euroopan kulttuuripääkaupunkitapahtumaa ja näyttämönä toimi vanha ja kookas itäsaksalainen kalastusalus(!) m/s Stubnitz. Esiintyjiä oli pilvin pimein: Lydia Lunch (US), Pan Sonic (Fin), Muslimgauze (UK), Sol Invictus (UK), Hybryds (Bel), Orphx (Can), Ordo Equilibrio (Swe), Stratvm Terror (Swe), Yasnaia (Bel), The Protagonist (Swe), Con-Dom (UK), ym. Tuolla tapahtumassa loimme sitten ensimmäisen kerran suhteita kasvotusten ruotsalaisiin alan tekijöihin ja tiedustelimme halukkuutta tulla esiintymään Suomeen. Tuolloin muuten karisi viimeistään luulot siitä, että nuo CMI-artistit olisivat jotenkin dramaattisen synkkiä eivätkä koskisi ollenkaan alkoholiin…
|
|
|
Tuhkasta nousee pää...
|
|
|
Monenmoisen säätämisen jälkeen ensimmäinen keikkapäivämäärä oli sitten 19.9.1998. Pääesiintyjäksi saimme järjestettyä silloinkin jo suhteellisen suuren (muualla kuin Suomessa…) nimen: Ordo Equilibrio Ruotsista. Lämmittelybändiksi tuli ikään kuin luonnostaan tummempaa metallia esittävä KLV, jonka jäsenistö kuului tuttavapiiriin (mm. KMY:n Jari soitti bändissä) ja onhan bändi muutenkin varsin tasokas. Alkuaikoina ajattelimme olevan taloudellinen itsemurha järjestää konsertti bändille, joka ilmoittaa tyylisuunnakseen vaikkapa "apocalytinen folk industrial". Siispä metallia soittavat bändit olivat täky vetää (hevi)kansaa sisään. Tiedä sitten mitä ihmiset olivat hakeneet ja saaneet, mutta TVO veti yli 130 maksanutta ihmistä ja olimme erittäin rohkaistuneita tuosta määrästä! Ja keikka meni muutenkin aivan erinomaisesti ja kaipa tuolla on nyt jo pienoinen kulttimaine. Kulttikamaa ovat myös olleet keikkojen jälkibileet, joita on aina juhlistettu aamulaivan lähtöön asti… Mutta se aihe kuuluukin sitten suljetun tiedon piiriin. Seuraava keikka (31.10.1998 eli amerikkalaisesti Halloween) oli lyöty riskillä jo lukkoon ennen kuin tuota Ordo-keikkaa. Ja riski ei todellakaan ole aivan väärä sana, sillä seuraavana vuorossa ollut Megaptera oli julkaissut levynsä vielä tuolloin muille yhtiöille kuin CMI:lle ja olimme täysin varmoja, että bändin tuotantoa omistavia ihmisiä löytyisi koko Suomesta yhden käden sormilla laskettava määrä! Mukaan olisi siis taas saatava metallia houkuttimeksi; goottimetallia silloin vielä soittanut Candles Burning Blue villitsikin ihmisiä jopa tanssimaan asti. (muutoin esiintyjiä on seurattu pääosin rauhallisesti ja antaumuksella enempiä pogoilematta) Kolmanneksi esiintymään kutsuimme kotikaupunkimme Niko Skorpion, jonka teletappivideo varmasti hämmensi ihmisiä. Tuolla keikalla kuulimme muuten eniten repliikkejä tyyliin "Koska ne muut bändit soittaa", "Megaptera soitti juuri, ei ole enää muuta", "Ai toi äskönen?!, vittu mitä paskaa!". Terveisiä vaan tuolle tuntemattomaksi jääneelle black metal-tytölle. Olimme siis edelleen vakuuttuneita, että Turku, taikka Suomi, ei ollut vielä valmis pelkästään industrial-musiikkia soittavalle iltamalle. Mutta tapahtuma meni jälleen kerran aivan mahtavasti ja yleisöä oli varmasti saman verran kuin edellisen kerran. Lisäksi Peter/Megaptera myi levyjä keikan jälkeen aivan uskomattomia määriä eli ihmiset todellakin olivat pitäneet "musiikista". Tuo antoi rohkaisua ajatukselle, että kysyntää on vaikka bändi olisikin aivan tuntematon nimi. Ajatus käyttää Kuolleen Musiikin Yhdistyksen nimeä puolustaisi paikkansa sillä, että tuon nimen nähdessään ihmiset voisivat luottaa saavansa kokea jotain ainutlaatuista. Sivumennen sanoen yksi ainutlaatuinen idea, ja työläskin, oli tapetoida Ordo-keikalla koko TVO mustilla jätesäkeillä. Sittemmin tuosta tapetoimisesta luovuttiin, mutta kynttilöitä sentään on aina ollut tapahtumissamme. 6.2.1999 seurasi sitten kolmas tapahtuma. Saimme neuvoteltua (neuvottelut ovat toisinaan hankalampia, joskus taas mutkattomampia…) mukavan diilin, että saisimme Ruotsista 2 esiintyjää. The Protagonist ja Sophia tulisivat molemmat! Lämppäriksi tapahtumaan kiinnitettiin lahtelainen goottimetallibändi Entwine (nykyisin muuten aivan eri kokoluokan bändi), joka ei uponnut ihmisiin aivan odotetulla tavalla mikä kieli siitä, että ihmiset eivät enää varsinaisesti tulleet katsomaan heviä vaan "kolinaa ja mäiskettä". Sophia oli tuolloin aivan uusi bändi ja soittihan se maailman ensi-iltansa juuri Turussa, joten paikalla olleet kokivat kirjaimellisesti jotain ainutlaatuista. Musiikillisesti se kuulosti vielä aika paljon Arcanalta, jonka yksi biisi kuultiinkin setissä. Sanottakoon vielä, että Megapteran Peter piti edellisestä Turun vierailusta sen verran paljon, että tuli poikain mukana uusintavierailulle. Synkkinä miehinä vietiin ruotsalaiset Kupittaalle keilaamaan; muistin hämäriin jäi kuinka tuossa Suomi-Ruotsi maaottelussa kävi… Keikkapaikalle ilmaantui yllättävänkin "vähän" ihmisiä, aika tarkkaan 100 maksanutta. Tietyllä tapaa olimme hieman pettyneitä, mutta tarkemmin ajatellen onhan tuokin hieno määrä. Oikeastaan ihan hyväkin, että tulimme taas maanpinnalle jatkuvan kasvun ajatuksinemme ennen kuin rysähtäisi kunnolla. TVO oli jälleen tapahtumien keskipisteenä (afterpartyistä ei puhuta taaskaan…) ja olemme olleet paikkaan varsin tyytyväisiä. Miksauspuolesta on vastannut Osku, joka on osaltaan ollut suurena apuna tekniikkapuoliin liittyvissä kysymyksissä. Kaikki eivät ole tietenkään riemastuneet TVO:n legendaarisesta Tolpasta, jonka näkyvyydenestokyky on omaa luokkaansa. Kaiketi tuosta syystä Ordo R Equilibrio ei suostu enää koskaan esiintymään Teviksellä?
|
|
|
Kesäinen katastrofi, mutta lopulta ei kuitenkaan...
|
|
| KMY goes festival eli 10.6.1999 olimme mukana Down By The Laituri -festivaalin varjotapahtumana. Tuo mahdollisti suuremman budjetin ja hakusessa olikin ensimmäistä kertaa esiintyjä Ruotsin ulkopuolelta. Englannissa olisikin ollut yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta eivätpä suvainneet koskaan vastata tiedusteluihimme. Muutenkin tiedoksi voisi saattaa, että melkeinpä kaikkia mahdollisia artisteja ollaan kysytty, mutta tässä genressä keikkailuhalut ovat jostain syystä kovin alhaalla! Aika kultaa pahimmat muistot, mutta silti tuohon tapahtumaan liittyi aivan äärimmäinen katastrofi: pääesiintyjäksi oli hyvissä ajoin kiinnitetty Sephiroth, mutta studioonsa murtauduttiin alle 2 viikkoa ennen Turun keikkaa eikä esiintyminen tulisi olemaan mahdollinen! Ja mainokset olivat olleet jaossa pitkään… Paniikki iski ja kontaktiverkostot piti laittaa koville, kunnes erittäin lyhyellä varoitusajalla saimme varmistettua melkoisen tuntemattoman nimen ruotsista: Moljebka Pvlse. Matias oli kuitenkin leppoisa mies ja bändi oli mieluisa yllätys, jolle emme olisi uskaltaneet ilman tällaista hätätilannetta järjestää keikkaa Suomeen. Ja koska kysymys oli festivaalista, sekä TVO:n että S-Osiksen puoli olivat auki ja esiintyjä yhteensä 5. Mukana olivat lisäksi runollinen folkryhmittymä Vaarna, meluguru Grunt, progehämyilijä Promethean sekä goottiPOPpoo Varjo. Bändien määrästä huolimatta ihan hillitöntä yleisöryntäystä ei syntynyt. Osansa otti ehkä torstai-ilta ja muut tapahtumat DBTL:ssa. | |
|
Hyvää syntymäpäivää ja lopun alku...
|
|
|
1-vuotis synttäreitä vietettiin 18.9.1999. Tosin ensimmäistä kertaan ilman ulkomaalaisvahvistusta. Aina ei niitäkään onnistu saamaan. Muistelisin Sephirothin olleen jälleen yrityslistalla, mutta ei vieläkään... Kolmas kerta toden sanoisi! Mukavat iltamat kuitenkin meni juhlahumussa ja esiintymässä olivat doom-lähettiläs Reverend Bizarre (olisikohan ollut heidän ensimmäinen keikkansa), tamperelainen kaupallisemman industrial-suunnan edustaja nilly. sekä loppuillasta vaikut korvista poisti Joensuun STROM.ec karun videonsa kera. TVO:lle seinille asettelimme muutamia valokuvia aikaisemmista keikoista + vanhat keikkajulisteet. Iltamat menivät onnistuneesti vaikka tyylillisesti esiintyjät olivatkin melkoinen sekametelisoppa. Yleisökin löysi tiensä paikalle, huolimatta varsinaisen magneetin poissaolosta. Vaan juhlan tuntua oli ilmassa, kun hirveä vääntö ja säätäminen viimeinkin tuotti tulosta ja KMY saattoi ylpeänä esittää Sephirothin maailman ensi-iltakeikan 30.10.1999! Ennen kuin ruotsalaisretkue saatiin raijatuksi keikkapaikalle, olivat kiireisimmät ehtineet käydä jo tutustumassa poliisiputkaan sekä Turun poliisin vähemmän mairittelevaan vastaanottoon. Ulf soitti lyhyen setin (noin puolisen tuntia) eikä ole myöskään sen koommin pidempiä keikkoja tehnyt. Kuulemma ei halua pitkästyttää ihmisiä (no jaa...) ja pitää mieluummin lyhyestä ja ytimekkäästä setistä. Mutta yleisö piti kuulemastaan! Samalle illalle oli saatu eriskummallisen live-esiintymisen suorittanut gootti/mitäliepoppimetallia soittanut Nazca, joka oli vetänyt lavan eteen vain varjot heijastavan harsokankaan. Ennen "Sepiä" Pain Nail säikähdytti osan yleisöstä kotiin nukkumaan brutaalilla voimaelektroniikalla shokkivaikutusta hakevan videonsa myötä. Hienot ja ikimuistoiset kaiken kaikkiaan ja tuon illan voisi sanoa päättäneen yhden ajanjakson KMY:n historiassa. Kun olimme onnistuneet järjestämään toinen toistaan hienompia iltamia ja samaan aikaan nähneet kuitenkin useimmat mielenkiintoisimmat artistit jo ulkomaiden keikoilla, alkoi motivaatio tapahtumien organisointiin hiipua ja muut kiireet viedä aikaa. Hienoa kuitenkin ajatella tehneensä jotakin historiallista ja olla edelläkävijänä tämän genren orkestereiden Turkuun ja Suomeen tuomisessa. Ja kyllähän sitä sai nimensä maailmanlaajuisestikin historiaan mm. järjestämällä kaikkien aikojen ensimmäiset keikat niinkin isoille nimille kuin Sophia ja Sephiroth nykyään ovat!
|
|
|
Väliaikatiedote...
|
|
|
Yli vuosi ehtikin vierähtää, kun ihmisille annettiin ikään kuin "väliaikatiedote", että ei KMY vielä aivan kuollut ja kuopattu ole vaikka hiljaiseloa olikin jatkunut jo turhan pitkään. Toisaalta sanonta "ei makeaa mahantäydeltä" sopii varsin passelisti meille. Kuitenkin, olihan meillä taas yrityksenä saada ulkomaalaista esiintyjää (no names...), mutta vastapuolella mentiin kovasti puihin ja otimme teemaksi levynjulkaisukeikan suomalaisille goottiyhtyeille Candles Burning Blue (Turku/Lohja) sekä Suruaika (Tampere). Heiltä oli jo kotvan aikaisemmin tullut split-EP vinyylimuodossa, joten koimme tarpeelliseksi järjestää heille soittomahdollisuuden Turussa. Tuolla keikalla tulikin sitten koettua keikkajärjestäjän pahimpia painajaisia samalla kertaa, mutta onneakin oli matkassa ja kaikki sujui loppujen lopuksi varsin mallikelpoisesti. Bändit eivät hajonneet, miksaaja pysyi jotenkin hereillä sekä lohjalaisten visiitti treenikämpillensä, ja ehtiminen takaisin Turkuun ajoissa juuri viime hetkillä, esti ilmoilla olleen katastrofin elkeet. "Gothic night" keskellä talvea (2.12.2000) oli hyvin ajoitettu tapahtuma ja tummiin pukeutuneita hiippareita oli TVO:lla jälleen varsin mukavasti.
|
|
|
Talviunilta nousu...
|
|
|
Tuon tapahtuman jälkeen kuluikin jälleen vuoden
päivät ennen kuin järkkäilyrintamalle saataisiin uusia
aktiviteetteja. Jaakko päätti viettää välivuotta
Saksassa, joka tietysti omalta osaltaan vaikutti uusien projektien haalimiseen.
Vaan KMY sai uutta verta kehiin juuri kun alkoi olemaan sellainen olo,
että "ei wanha enää jaksa" ja allekirjoittanutkin
huomasi ajautuneensa puuhaamaan uutta, kovasti mielenkiintoista, tapahtumaa.
Ruotsista otettiin yhteyttä vanhojen tuttujen kavereiden taholta
ja kun sopimus lopulta saatiin hiottua järkeviin mittasuhteisiin,
oli aika ilmoittaa varsinaisesta jymykeikasta: Sophia ja Victoria
Suomen Turussa 9.2.2002! Sophian edellisestä keikasta täällä
oli kulunut aikaa jo tarkalleen kolme vuotta ja sillä välin
se oli muuttunut pienestä projektista valioluokan nimeksi alan scenessä.
Victoria taasen oli nyt suunnilleen samassa pisteessä kuin Sophia
tuolloin keväällä 1999. Ihan ensimmäistä keikkaa
emme heille ehtineet järjestää, sillä yksi keikka
ehti tulla ennen meitä Saksassa. Victorian ura on varmasti nousujohteinen,
sillä vaikuttaahan Victoriassa pääpukarit yhtyeistä
Ordo Rosarius Equilibrio ja Arcana (/Sophia). Ilmoilla oli siis "suuren
urheilujuhlan tuntua", kun TVO alkoi täyttyä tasaista tahtia
tuona lauantaina. Ja kylläpä täyttyikin; KMY-historian
ensimmäinen virallisesti loppuunmyyty (=yli 160 ihmistä) keikka!
Oletettavasti kuitenkin kaikki halukkaat suurin piirein mahtuivat sisälle,
sillä luulisi bändejä oikeasti diggailevan saapuvan paikalle
ennen puolta yötä. Tilausta todella oli tämänkaltaiselle
tapahtumalle ja ihmisiä oli matkustanut paikalle ympäri Suomea
ja tämä näkyi myös huimassa levymyynnissä. Nyt
olikin varmasti viimeinen tilaisuus (ja ensimmäinen...?) saada esimerkiksi
Victorian ensimmäistä vinyylisingleä (painettu 800 kpl.)
sopuhintaan Suomesta. Victoria esitti lyhyen settinsä aikana yhden
kappaleen kummaltakin sekä Arcanalta että Ordolta. Tosin kummankin
tulevilta levyilta, joten monikaan yleisöstä ei tainnut asiaa
huomata. |
|
|
Tulevaisuus on historiaa…
|
|
|
Oli jälleen aika aktivoitua! Almanakka osoitti KMY:n vuosipäiväseremonialle päivämäärän la 21.9.2002 ja sen jälkeen lähdimme miettimään sopivia esiintyjiä tapahtumaan. Ajatuksissa oli jälleen järjestää jotain erityislaatuista ja Cold Meatin leiristä keksimme kutsua Suomeen vasta kerran aikaisemmin keikan tehneen ruotsalaisen Coph Nian, joka oli tuohon mennessä julkaissut yhden virallisen kokopitkän CD:n sekä yhden miniCD:n. Toiseksi bändiksi kaavailimme kovaa livemainetta niittäneen Institutin. Niinpä teimme useamman sataa flyeria valmiiksi levitettäväksi mm. heinäkuun Ordo Rosarius Equilibrio -keikalle Tampereelle. Tuo siis ei ollut lainkaan KMY:n tapahtuma vaan osa Lumous-goottifestareita. Toki avustimme tapahtumaa kuljettamalla ruotsalaiset Turun satamasta Tampereelle ja takaisin, mutta joka tapauksessa mukavaa nähdä keikkarintamalla selvää aktivoitumista ja muidenkin kiinnostusta vähän erikoisempiin artisteihin. Vaan keikkajärjestely osoittaa aina silloin tällöin ikävämmät puolensa ja bändin peruuttaminen on näistä pahimmasta päästä. Institut päätti ettei se enää tee loppuvuonna väsymisen takia enempää keikkoja! Vaikka ei bändillä niin kummoista keikkatahtia muutenkaan ollut… Tuona hetkenä tuli kyllä mieleen, että miksi ihmeessä emme olleet tehneet heidän kanssaan kirjallista sopimusta, kukaan meistä kun ei henkilökohtaisesti tuntenut bändin jäseniä. No, myöhemmin selvisi ettei taustalla ollut pelkkää laiskuutta vaan hetken päästä sisäisten ristiriitojen takia Institut hajosi yhden hengen bändiksi. Valmiit flyerit joutivat kuitenkin paperikoriin. Mietimme sopivaa korvaavaa aktia ja aakkosissa ei tarvinnut edetä pitkälle kun jo mieleen juolahti IRM. Näin jälkikäteen ajatellen Institutin peruutus tuntuu onnenpotkulta, sillä IRM osoittautui kovasti mieluisaksi meluisamman menon ystäville. Mutta toisaalta se kyllä karkotti TVO:lta Coph Niaa katsomaan tulleet…Tämän arvasimmekin ja Coph Nia sai aloittaa illan. Aldenon Satorial eli mies Coph Nian takaa (ja CMI:n webmaster) manasi yleisölle rituaalinomaiset kappaleensa aavistuksen jännittyneesti, mutta silti karismaattisesti. Esityksen taustalla pyöri Ruotsissa pienoista arvostusta kantavan VJ Fetish 23:n tekemä videoesitys. Meille tarjoutui siis mahdollisuus saada samalla kertaa Ruotsista Fetish 23 miksaamaan taustavideot, joten neuvottelimme asiat järjestykseen. Jonkinlainen taustavideo tuo kuitenkin lisää mielenkiintoa live-esitykseen konemusiikki-genressä. IRM astui kehiin myöhemmin illalla ja rankaisi mm. bassoa hakkaamalla sen kieliä rautapatukoilla. Äänivyörytys oli sitä luokkaa, että yleisössä oli enemmän tilaa seistä kuin Coph Nian aikaan. Illan todellinen yllätys oli ihokarvat pystyyn nostava! CMI:n päällikkö Roger Karmanik oli kuullut IRM:n Suomen keikasta ja halusi lähteä Turkuun mukaan. Tämä oli meille tietysti suuri kunnia, mutta suurempi yllätys seurasi hänen kerrottuaan mahdollisesta Brighter Death Now -esityksestä! BDN siis esiintyisi, jos Rogerilla olisi illalla sellainen fiilis. Asia oli tietysti "top secret"-osaston tietoa emmekä saaneet mainostaa tätä etukäteen. Ehkä se kertoo jotain iltamien tunnelmasta, että IRMin lopetellessa settiään tapahtuu ns. lentävä vaihto ja Roger/BDN ottaa ohjat käsiinsä! Kaiuttimista alkaa kuulua junnaavia looppeja ja aggressiivista huutoa, ja kyllä, BDN esiityi Suomen Turussa TVO:n lavalla yhdessä IRMin kanssa! Paikalla olleet todistivat jotain ainutlaatuista. Jälkikäteen eräs tuttavani Saksasta ihmetteli minulle miten tämä voi olla mahdollista, sillä hän ei ole saanut Brighter Death Now:ta Berliiniin edes kovalla rahalla. Niin, tuollaisella hetkellä tuntee jälleen jonkinmoista tyydytystä tekemisistään ja KMY saa olla illasta ylpeä ihan pelkästään senkin vuoksi, että TVO:n ovelle laitettiin noin 150 maksaneen jälkeen "loppuunmyyty"-kyltti.
|
|
|
Ulos vanhoista ympyröistä…
|
 |
|
Ennalta arvattavasti päätimme seuraavaksi keikkapäivämääräksi lauantain 8.2.2003. Vastapainoksi musiikkitarjonta ja keikkapaikka olivat jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Henkilökohtaisena tavoitteenani oli ollut kolmisen vuotta saada Tenhi Turkuun keikalle, joko KMY:n tai toisen turkulaisen keikkaorganisoijan WCH:n (http://www.wchmetal.net) toimesta. Aina oli ollut esteitä studioreissujen tai muiden syiden takia. Koska bändi ei juuri ollut Suomessa keikkaillut, niin pakkohan sitä oli vielä yrittää. Tälläkin kertaa oli monta mutkaa matkassa ja vielä keikkailtana puolenyön aikaan jännättiin ehtiikö huilisti ajoissa Turkuun… Tenhin 7-hengen miehistö aiheutti luonnollisesti suuremman tilantarpeen lavan suhteen ja TVO oli tästä syystä automaattisesti poissa kuvioissa. Tässä tapahtumassa käytimme myös merkittävässä roolissa "erityisapulaista" Jussi Heleniusta WCH:sta, jonka kanssa tätä Tenhi-projektia olimme jo aiemminkin lämmitelleet. Hänen avustuksella päätimme järjestää tapahtuman ensikertaa osakuntien ulkopuolella Turun keskussa sijaitsevassa Music Bar Shadowissa. Paikassa on isompi lava ja tilaakin parille sadalle hengelle. Tavallaan uusi käänne KMY:n historiassa tämäkin. Tenhin myötä saimme varmasti uusia kasvoja keikalle, sillä heidän folkmusiikkinsa on todellakin enemmän lähempänä ns. perinteistä musiikkia kuin viime aikojen muut koneelliset KMY-esiintyjät. Vaikka kyllä Tenhikin varmasti aiheutti kummastusta muutamissa Music Bar Shadowin kanta-asiakkaissa, jotka jäivät baariin bändistä huolimatta… Huilistikin ehti ajoissa paikalle soitettuaan ensin aiemmin illalla Helsingissä keikan toisessa bändissään. Ja Tenhin keikka oli lumoavan hieno! Setti koostui pitkälti toisen kokopitkän materiaalista, mutta myös ensimmäisen levyn helmiä kuultiin. Illan aloittajaksi keksittiin omaperäistä ideaa toteuttava Nest Riihimäeltä. Tämän kanteleen soittoa ja ambienttia yhdistelevän kaksikon esitys ei toiminut livenä aivan yhtä hyvin kuin levyllä, koska kantele on kovin harras soitin kaljakuppilaan. Ensimmäinen keikka on aina vaikea, mutta KMY on ylpeä saadessaan esitellä ensiesiintymisissä bändejä joiden laatuun se luottaa. Sittemmin Nest onkin saanut paremmin mikitetyn kanteleen keikkatilanteita ajatellen ja kannel on kuulunut aivan eri tavalla. Väkimäärällisesti Tenhi ja Nest vetivät
tähän mennessä suurimman väkimäärän
koko KMY:n historian aikana ja portsarit ilmoittivat etteivät voi
ottaa enää ihmisiä sisään 200 maksaneen jälkeen.
Siis kolmas peräkkäinen loppuunmyyty KMY-tapahtuma! Tämä
on suuri asia KMY:lle ja varmistaa sen, että keikkoja tulee olemaan
jatkossakin. Lisäksi reviirin laajennus Rehtorinpellonkadulta keskustaan
antaa aivan uusia mahdollisuuksia, jopa isompia nimiä ajatellen,
vaikka underground-toiminta on edelleen lähellä sydäntä.
|
|
|
5 vuotta kuollutta musiikkia!
|
 |
|
Syyskuussa 2003 tuli täyteen 5 vuotta ensimmäisestä KMY-keikasta (Ordo Equilibrio sekä KLV TVO:lla) ja tätähän piti tietysti juhlistaa jollain ainutlaatuisella tapahtumalla. Päätimme juhlan kunniaksi palata juurille TVO:lle ja seremoniat pidettäisiin 27.9.2003. Bändivalintaa ei tarvinnut miettiä pitkään, koska pääesiintyjän nimi oli aikaisemminkin pyörinyt kielenpäässä. Ruotsinsuomalainen Markus Pesonen Eskilstunasta oli osoittautunut aikaisemmissa kanssakäymisissä erityisen mukavaksi kaveriksi ja kaiken lisäksi hänen bändinsä Karjalan Sissit ei ollut tehnyt vielä yhtään keikkaa. Ainoa mahdollinen paikka Karjalan Sissien debyyttikeikalle ei voinut konseptista johtuen olla muualla kuin Suomessa ja KMY halusi ehdottomasti olla järjestämässä tätä historiallista tapahtumaa! Emme halunneet mennä myöskään aloitusbändin suhteen siitä mistä aita on matalin vaan Oulusta asti mukaan juhlahumuun lupautui I.Corax, jonka ambient-esitys keräsikin runsaasti ylistyssanoja. Molemmat bändit saivat yleisömassat pakkautumaan tiiviisti lavan eteen ja se kertoi omaa kieltään artistivalintojen onnistumisesta. Väkeä oli muutenkin runsaslukuisesti, 149 maksanutta + päälle VIP-listalaiset eli vaikka käytännössä ei ollutkaan loppuunmyyty tapahtuma (yhtä vaille…), niin enempää ei sisälle olisi kuitenkaan mahtunut. Mukavaa, että kaikki halukkaat pääsivät mukaan ja ettei samana iltana kaupungissa esiintynyt Iron Maidenin legendaarinen alkuperäinen laulaja Paul DiAnno onnistunut verottamaan tämän enempää väkeä KMY:ltä. Kuohuviinien lisäksi juhlistimme 5-vuotista taivalta teettämällä yhdistykselle t-paitoja, miehistölle oma 2-puolinen malli ja muille riisutumpi versio. Yllättävää ja samalla kiehtovaa oli Turun paikallismedian kiinnostus tehdä haastattelu KMY:stä. 18.9.2003 John ja Kimmo esiintyivät suorassa lähetyksessä TurkuTV:ssä ja lähetys uusittiin vielä viikon ajan nelisen kertaa. Pienoisesta jännityksestä huolimatta esiintyminen oli mukava kokemus ja toivottavasti katsojat saivat oudosta aiheesta huolimatta jotain käsitystä yhdistyksestä sekä sen edustamasta musiikkisuuntauksesta. Ainakin toinen toimittajista saapui juhlakeikalle. Myös Turun Sanomat julkaisi Treffi-liitteessään 25.9.2003 jutun KMY:stä (linkki) ja sitä myöten itse keikkakin sai hienoa mainosta. Sillä aikaa kun muut pojat olivat Turun Sanomien haastattelussa, John kävi pitämässä KMY:n mainetta yllä Arcana/Sophia-Peterin häissä Ruotsissa. Lisäksi meitä haastateltiin ennen 5-vuotiskeikkaa SUE-lehteen, joka julkaisi jutun nettiversiossaan (linkki). Tuntuu siis siltä, että KMY:n arvostus on hyvässä kurssissa ja siitä kertoo myös jotakin meille tarjottu legendaarisen Death In June -keikan järjestäminen Turussa. Tämä olisi ollut KMY:n uran isoin juttu kautta aikojen, mutta valitettavasti realiteetit iskivät väliin. Turusta puuttui sopiva keikkapaikka Säätämön suljettua ovensa eikä Turun Klubista ollut tuolloin vielä huhujakaan. Kårenkin oli päätöksentekohetkellä remontissa. TVO ja Music Bar Shadow olivat auttamatta poissa laskuista kokonsa puolesta, joten palaverin jälkeen nostimme kädet pystyyn. Halusimme DIJ:n kuitenkin Suomeen ja delegoimme järjestämisen Tampereelle, jossa tilaisuuteen tartuttiin ja 7.11.2003 bändi esiintyi Tampereen Klubilla yli 350:lle ihmiselle. |
|
|
Yhdistyksen kaikkien aikojen epäkaupallisin tapahtuma…
|
 |
|
Vuoden 2004 ensimmäinen keikkatapahtuma ajautui aina toukokuulle asti, jota ei ehkä voida pitää parhaimpana ajankohtana tummanpuhuvalle musiikille. Sen suuntaista palautetta on tullutkin, että KMY:n keikat ovat parhaimmillaan syksyn ja talven pimeinä iltoina. Ajankohtaa ei voida kuitenkaan pitää kuin ainoana osasyynä lievään yleisökatoon, sillä paljoa liioittelematta lauantaina 8.5.2004 TVO:lla esiintyi KMY:n historian "undergroundeimmat" bändit; Negru Pvlse Ruotsista sekä turkulainen Sine Nomine. Tai näillä bändeillä keikkaa mainostettiin, sillä on mukava tarjota yleisölle välillä pientä bonusta kuten BDN:n "salakeikka" taannoin IRM:n kanssa. Ja sitä lisuketta oli tarjolla toukokuussa 2004 Negru Pvlsen soittajapoikien omien sooloprojektien Moljekba Pvlsen sekä Negru Vodan myötä. Molemmat bändit olivatkin kokeneita Turun kävijöitä KMY:n keikoilla vuosien varrelta, Negru Voda kuitenkin nyt jo kuopatun Megapteran nimellä. Väkeä kertyi paikalle alle 100, mutta kuitenkin noin 80 maksanutta sekä VIPit päälle, joten täysin autiota TVO:lla ei ollut. Itse asiassa Sine Nomine oli kalustanut paikan sohvilla olohuonemaiseksi, jossa väljyys loi miellyttävän vapautuneen tunnelman eivätkä käytävätkään päässeet näin ruuhkautumaan kuten yleensä. Myös Sine Nominen konsepti poikkesi normaaleista keikoista siten, että se esiintyi välittömästi TVO:n miksauspöydän edessä "esiintymislavan" sijasta. Ajatuksena ilmeisesti oli toimia elävänä taustamusiikkina yleisölle, joka puuhailisi omiaan. On myönnettävä ettei tämä sinänsä hyvinkin mielenkiintoinen ratkaisu oikein avautunut suurelle osalle paikalla olleista, mukaan lukien kyllä myös allekirjoittanut. Sine Nominen yhden hengen kokoonpano esiintyi kuitenkin vasta ensi kertaa ja KMY onkin lähestulkoon erikoistunut toteuttamaan edustamansa genren artisteille ensiesiintymisen mikäli vain musiikki miellyttää. Ensimmäisenä Ruotsin pojista estradille asteli Matias Moljekba
Pvlsesta, joka esiintyi noin 20 minuutin ajan. Leijuva ambient sai lisämausteita
valkokankaalle heijastuvista kuvista. Saman pituisen setin soitti myös
Negru Voda, jonka esittämä industrial ei jättänyt
paatuneimpiakaan alan faneja kylmiksi vaan bändi osoitti todellakin
olevansa yksi genren tasokkaimpia teollisuusbändejä! Ruotsin bändit osoittivat jälleen kerran ettei laatu korreloi aina tunnettavuuden kanssa vaan nämä pienemmätkin nimet kamppailevat helposti tasokkuudesta genren isompien artistien kanssa. Ongelma vain nousee siitä, että kansa äänestää helposti lompakollaan mikäli esiintymään saapuu täysin tuntemattomia nimiä. Yksi KMY:n perusajatus kuitenkin on, että yhdistyksen nimen tulisi antaa vähintäänkin pienet takeet iltamien esiintyjien tasokkuudesta. Pienempi väkimäärä tietysti saattoi osaltaan johtua myös samaan aikaan Turun Klubilla olleesta isohkosta metallitapahtumasta. Vajaus joka tapauksessa kertoo jotain "skenen" aktiiviharrastajien pienestä määrästä. Työtä siis riittää ja vaikka vain 80 maksanutta vähän pelästyttikin harkitsemaan pienempien ulkomaalaisten nimien Suomeen tuomisessa. Vaan se ei tehnyt sitä riittävästi vaan jatkoa seuraa varmasti tulevaisuudessakin!
|
|
|
Kasvun rajoja hätyytellään…
|
 |
| Syyskuun yhdestoista on päivä joka
muistetaan monista asioista, mutta tällä sivustolla päivämäärä
ei viittaa WTC-iskuihin saati Anna Lindhin murhaan vaan 11.9.2004 jää
historiaan Arcanan ensimmäisenä Suomen vierailuna. Ylpeyttä
tietysti KMY:n sisällä herättää, että Arcanalle
olisi ollut tarjouksia esiintyä aiemminkin Suomessa, mutta se halusivat
tehdä ensiesiintymisensä juuri meidän tapahtumassamme ja
Turussa. Syynä tälle on jo vuosien taakse juontavat yhteistyö-
ja ystävyyssuhteemme Ruotsin suuntaan. Kannattaa myös muistella
kuinka Sophian ekalla keikalla jo vuonna 1999 TVO:lla Peter esitti käytännössä
Arcanan biisejä sooloversioina, mutta paljon on virrannut vettä
Aurajoessa sen jälkeen. Kyllä Arcanan Suomeen tuominen on ollut
KMY:läisten mielessä varmaankin aivan alusta asti, mutta näin
kauan siinä aikataulujen sovittamisessa lopulta meni.
Arcana on sellaisen suuruusluokan orkesteri ettei se ensinnäkään suostuisi esiintymään vakiopaikassamme TVO:lla eikä se toiseksi yleisökapasiteetin takia olisi edes järkevää. Käytännössä järkevin ja toimivin ratkaisu oli järjestää keikka Turun Klubilla, mikä lopulta osoittautuikin erittäin mainioksi tilaksi tämän kokoluokan tapahtumalle. Yleisöäkin oli ilahduttavasti liikkeellä ja pyhiinvaeltajia oli saapunut aina Rovaniemeä, Oulua, Kuopiota ja Jyväskylää myöten, puhumattakaan Helsingistä ja Tampereesta. Loppujen lopuksi maksaneita oli melko tarkkaan 200 ja Klubin omien VIPpien sekä muiden vieraslistalaisten (mm. Arcanan mukana tuli Eskilstunasta asti Karjalan Sissien Make) jälkeen yleisöä oli jopa 230 eli KMY:n historian ennätys. Toiveissa oli varmasti suurempikin määrä, mutta pettynyt ei voi millään olla niinkin onnistuneen illan jälkeen. Lämppärin suhteen olisi voinut mennä siitä missä aita on matalin, mutta KMY ei turhaan ala tinkimään laadusta ja valitsimme Cloaman aina Joensuusta asti. Heidän 1-3 henkeä käsittänyt "dark ambient meets death industrial"-performanssinsa hämmensi varmaankin perinteisempään musiikkiin tottuneita Arcana-faneja eikä vähiten Klubin myyjäparkoja. Mutta hyvin harva, jos kukaan, karkasi sivuhuoneisiin melua pakoon, joten Cloama upposi yleisöön yllättävänkin hienosti. Pienenä vaihteluna pyysimme KMY:n "hovi-DJ" Ye:n lisäksi mukaan Helsingistä DJ AAC:n, joka pyöritti levyjä ennen Cloamaa. KMY sai tasan vuoden tauon jälkeen kutsun toistamiseen TurkuTV:seen ja edustustehtävään saivat vuorostaan osallistua Jaakko ja JiiTuomas. Suora lähetys oli linjoilla torstaina 9.9.2004 ja siihen sitten viikon ajan muutamat uusinnat päälle. Näytettiinpä ohjelmassa lisäksi pieni pätkä Cloaman ja Gruntin keikkataltioinnista Mäntsälän keikaltaan vuodelta 2000. (Bändi ei tässä välissä montaa keikkaa ollut heittänytkään) Vaikka kanavan katsojamäärät eivät ole välttämättä suuria ja näkyvyys vain Turun lähiseuduilla, KMY arvostaa suuresti kutsua ja sen tuomaa promootioarvoa. Varsinkin kun vertailukohtana pohtii paikallisen painetun sanan viimeaikaista kiinnostusta KMY:n toimintaan. Illassa oli jopa suuren urheilujuhlan tuntua ja lopulta Arcana saapui lavalle neljän hengen kokoonpanossa (Peter & Ia Bjärgö, Ann-Mari Thim, Stefan Eriksson). Muutama ensimmäinen kappale meni aika pienellä äänenvoimakkuudella, mutta sitten alkoi kolahtaa siihen malliin, että tuntemuksia on vaikea pukea sanoiksi. Yksinkertaisesti mahtava keikka ja vaikka ei ollutkaan ensimmäinen Arcana-keikka allekirjoittaneelle, oli tämä Turun keikka silti kaikista lähiaikojen keikoista yksi vaikuttavimmista! Arcana soitti myös pitkän setin, peräti tunnin ja vartin sekä 16+1 biisiä. Tähän sisältyy encorena soitettu We Rise Above, joka tuli kertaalleen jo perussetissäkin, mutta soittivat sen vielä hyvän fiiliksen saattelemina biisien loputtua keikkavarastostaan. Keikkasettiin kuului myös yksi uusi biisi, joka lupaili varsin hyvää myös tulevaisuuden materiaalista. Bändi oli vilpittömän tyytyväinen niin keikkapaikkaan, järjestelyihin kuin yleisöönkin ja se myös ilmiselvästi huokui esiintyjistä itsestäänkin. Arcanan tuominen Suomeen ja nimenomaan Turkuun oli sen luokan kulttuuriteko, että tämän nimekkäämpää ja samalla kuitenkin edes jossain määrin potentiaalista bändiä ei genrestä enää kovin helposti löydy. Tavallaan siis yksi virstanpylväs KMY:n historiassa on nyt ylitetty, joten paluu pienempiin tai paremminkin ei-niin-kaupallisiin bändeihin on välttämättä edessä. Se ei missään nimessä tarkoita etteikö uusia haasteita oltaisi ottamassa, vaan yritämme varmasti löytää entistäkin mielenkiintoisempia esiintyjiä, joiden tuominen estradille on edes jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa. |
|
|
Marraskuussa 2004 luin ihan uteliaisuuttani Yhdyskuntasuunnittelu-lehden juuri ilmestyneestä numerosta 2/2004 Henri Terhon mielenkiintoisen artikkelin "Aurajoki - muutosten ranta". Artikkelin nimi antaa osviittaa sen sisällöstä eikä sen referoiminen ole oleellista tässä yhteydessä. Sen sijaan suurta mielenkiintoa KMY:n piirissä herätti tämä jutun virke: "Siinä missä 1980-luvun alussa muualla Suomessa oli perustettu elävän musiikin yhdistyksiä, synnytettiin Turussa "kuolleen musiikin yhdistys" - Elmun sijasta Kuomu." Keskuudessamme sinkoili välittömästi ilmaan kysymyksiä eikä vähäisimpänä: oliko Turussa ennen meitä vaikuttanut samanniminen yhdistys vai oliko tässä vain sekaantunut ajankohta ja lyhenne?! Asiaa ei voinut jättää selvittämättä, joten otin yhteyttä artikkelin kirjoittajaan. Hän ystävällisesti valotti asiaa sen verran kuin siitä tiesi ja lisäsi tuolla pätkällä olleen tarkoitus osoittaa turkulaisen 1980-luvun alun rock-kentän eripuraa. Turussa siis todellakin oli 1980-luvun alussa "Kuolleen musiikin yhdistys" eli Kuomu ja se perustettiin vastavetona Turun elävän musiikin yhdistykselle nimeltään Telmu. Telmu kasvatti suosiota nopeasti vuosina 1980-1982 ja siihen liittyi kuulemma jopa 600 jäsentä. Toisaalta myös hiipui sitäkin nopeammin. Tämä tieto taas perustui erääseen Terhon haastattelemaan aktiiviin, joka seurasi Kuomun toimintaa läheltä. Tämä nykyisin Radion Suomen juontaja oli kertonut Kuomun olleen punkkarien vastaveto Telmulle ja se järjesti "destruction-konsertteja lavalla yhtyeitä alkaen Sianvitunliipasimesta". Mielenkiintoista kyllä, molemmat yhdistykset, jo kuopattu Kuomu sekä aktiivisempi KMY, omaavat samankaltaisen "vaihtoehto mainstreamille"-asenteen vaikka välissä onkin pidempi ajanjakso ja kummatkin ovat alkaneet toimia toisistaan tietämättä samassa kaupungissa.
|
|
|
Erityisen aktiivisen kauden aloitus… |
|
|
Vuosi 2005 tai lähinnä sen ensimmäinen puolisko oli melkoisen aktiivinen kausi KMY:lle. Toukokuulle'05 oli jo keikkapäivämäärä sovittu menneen vuoden puolella , mutta jäsenistössä jäi itämään ajatus mahdollisesti liian pitkästä odotusajasta siihen asti. Niinpä alkuvuoteen voisi sopia joku kovan tason keikka ja sopivimmaksi päivämääräksi TVO:lle valikoitui helmikuun 26. Kun mietimme Suomessa vielä keikkailemattomia pitkän linjan industrial-konkareita, vaihtoehtoja ei juuri jäänyt: Deutsch Nepal Ruotsista! Ja jottei KMY:n maineesta kiirisi huonoa sanottavaa ulkomaille, illalle olisi hyvä saada kovatasoinen akti myös lämppäriksi. Tällä kertaa sitä ei tarvinnut hakea Turkua kauempaa ja näin Gelsomina oli kiinnitetty mukaan. Aika ajoin KMY:n esiintyjät ovat olleet Suomessa vain pienen piirin tietoisuudessa, mutta Deutsch Nepal on pitkän ja vakuuttavan uransa ansiossa mukavasti tunnettu artisti täälläkin. Siitä kertoi myös toistaiseksi vilkkain ennakkolippumyynti historiassamme. Lipun varaaminen on annettu mahdollisuutena erityisesti ulkopaikkakuntalaisille, sillä vähänkin kovemmilla nimillä TVO on kaukaa tulevalle liputtomalle riskialtis paikka. Onneksi kuitenkin suurimmat fanit ovat yleensä tulleet paikalle heti ovien auettua eikä ikäviä käännyttämisiä ole tarvinnut tehdä. Ja ennakko-odotuksemme pitivätkin paikkansa, 160 maksaneen jälkeen ovelle oli pakko laittaa puoliltaöin "loppuunmyyty"-lappu. Muutama ihminen oli valitettavasti käännytettävä lipunmyynnistä. Gelsomina asteli lavalle kolmen hengen kokoonpanossa mikä enteili
hyvää, olimmehan leikillämme pelotelleet ettei yksinään
pelkällä läppärillä ole tulemista… Tylyä
meluvallia kahdesta "konemiehestä" ja yhdestä sähkökitaran
kurittajasta lähtikin, myös visuaalisesti oli mukavaa nähdä
lavalla kokonainen "bändi" yhden kannettavan tietokoneen
räplääjän sijasta. Tulos jakoi mielipiteitä kahteen
vastakkaiseen leiriin, ensinnä olivat ne joiden mielestä tulos
oli "pelkkää paskaa" ja toisekseen löytyi niitä
joiden mielestä esitys oli "parasta KMY:n historiassa".
Ensin mainitut kommentit selittyvät varmasti ennakko-odotusten erilaisuudesta,
sillä Gelsominan industrial ei sisällä havaittavia melodioita
vaan vahvan noise-vyörytyksen äänivallin, joka ei varmasti
asiaa harrastamattomalle aukene. Itse esitys meni hyvin, mutta herpaannutti otteestaan välillä ja olisi voinut olla parempikin. Omasta mielestäni taustavideo ei myöskään ollut häävi abstraktien, mutta tylsän staattisten kuvioidensa kanssa. Siltikin setti oli tasoltaan kova ja lopulta KMY:n sisäisesti illasta esitettiin mielipiteinä ulkomusiikillisilta ja sisällöllisiltä puitteiltaan jopa toistaiseksi parhaimmasta tapahtumasta koko historiassa! Ei täysin väärin sanottu taaskaan, erittäin onnistunut ilta kaikin puolin.
|
|
|
Saksalaiset saunomassa… |
|
|
Pitkään suunnitteilla ollut tavoite saada kulttimaineessa oleva Genocide Organ (Saksa) Suomeen alkoi näyttää todennäköiseltä. Bändille oltiin varattu keikkapaikka kuntoon Klubille jo tammikuulle, mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan… Silti viimeinkin toukokuun 9. päivä tulisi olemaan suuri päivä ja yksi maailman arvostetuimmista sekä samalla kenties arvoituksellisimmista orkestereista saapuisi juuri Turkuun keikalle. Asia, jota ei oltu edes osattu harkita takavuosina! Yksi suunnitelman toteutumista edesauttava taho oli lahtelainen Freak Animal -yhtiö, jonka kanssa tämä Cultural Autopsy-tapahtuma yhteistyössä järjestettiin. Yksin emme olisi uskaltautuneet näin suuren riskiyritykseen, joten oli hyvin luonnollista, että myös yksi lämppäreistä olisi FA-tallin ristiriitaisia tunteita herättävä Grunt. Saadaksemme tapahtumasta mahdollisimman monipuolisen, keikalle haluttiin lisäksi dark ambientia. Jos siltä alalta haluaa tasokasta meininkiä, ei kannata mennä siitä mistä aita on matalin vaan kysyä Oulun suunnalta mitä olisi tarjolla. Näin mukaan varmistettiin Vanhalan Jaakon yhtye Zoät·Aon neljän hengen erikoiskokoonpanolla. Genocide Organ on harvakseltaan keikkaileva bändi ja sen keikat ovat aina melko suuria tapahtumia, joten mainostimme keikkaa tällä kertaa myös vahvasti ulkomaankävijöitä ajatellen. Niin kävikin, että väkeä tuli Ruotsia ja Saksaa myöten. Itse bändikin oli kiinnostunut Suomesta sen verran paljon, että jäivät tänne lomailemaan vähäksi aikaa ja lähtipä yksi jäsenistä jopa Kuusamoon asti mökkeilemään. Suomessa esittelimme bändille vähän suomalaista saunakulttuuria Johnin mökillä, jonka meininkiä bändi dokumentoi videokameralla varsin innostuneena. Uskaltautuipa pari bändiläistä kanssamme uimaankin +10 asteiseen koleaan toukokuun alun mereen. ZA tarjosi myös visuaalisesta katseltavaa ja oli koristellut lavan kynttilöillä, luilla sekä aiheeseen liittyvillä kuvilla ikään kuin alttariksi. Setti alkoi rauhallisesti ja eteni lopulta hurjaan tempoon, jossa ambient oli vaihtunut kunnon teollisuusmeluksi. Vakuuttava! Grunt kärsi pienistä teknistä ongelmista, jonka huomasi myös "salaperäinen" huppupäinen mies ja hyppäsi spontaanisti lavalle laittamaan kaaosta kontrolliin. Gruntin taustavideo ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi ja huolestuttavaa olisi ollutkin mikäli näin olisi tapahtunut! KMY sai asiasta vähän kommenttiakin jälkikäteen keikkapaikalta, emme kuitenkaan KMY:n puolesta olleet nähneet taustafilmiä etukäteen vaikka vähän arveluttavaa materiaalia artistilta eli siis samalla toisen järjestävän tahon Freak Animalin osalta voinee usein odottaakin. Voimme kuitenkin painottaa ettei mitään laitonta ole esitetty. Vaan Genocide Organ osoitti olevansa maineensa veroinen ja he ottivat lavan haltuun vankalla esiintymiskarismallaan. Lavalla olleet peltitynnyrit saivat maistaa ruosteisia rautakalikoita sekä poraa ja taustavideo esitti sodan kauhuja. Yleisökin oli hyvin mukana ja kotimaamme industrial-keikoista poiketen lavan edustalla oli suorastaan riehakas pitti. Bändi manifestoi sellaisella vakuuttavuudella, että vasta jälkikäteen huomasimme miten olimme unohtaneet käyttää ulkomusiikillisia seikkoja kuten savukonetta ja ettei epäkuntoon mennyttä strobovaloa olisi kaivattukaan. Kovaa tasoa alusta loppuun! Jälkikäteen kuului kommentteja eräästä parhaimmista industrial-konserteista Suomessa ikinä eikä tuossa ole juurikaan liioittelua. Väkeä Klubille saapui lopulta vippeineen noin 200 ja näin tuli tavallaan kokeiltua mikä voisi olla maksimimäärä rujomman industrialin keikoilla. GO taitaa olla tunnetuin nimi, joka on mahdollista näin epäkaupallisilla edellytyksillä Suomeen hankkia ja oikeastaan kovempia nimiä ei juuri mieleen tulekaan.
|
|
|
Radioaaltojen valloitus… |
|
|
KMY oli jo käynyt paikallistelevisiossa pariinkin kertaan, mutta radioaalloille meno oli toistaiseksi jäänyt väliin vaikka siihenkin olisi ainakin kertaalleen vuosien saatossa ollut mahdollisuus. Kun sitten Helsingin AMK Stadian projektiradio Reaktori halusi KMY:n ohjelmaansa, niin tämä mahdollisuus toki käytettiin. Ohjelman nimi oli "Tunneli" ja se käsittelisi industrial, ebm jne. musiikkia ja KMY:n esittelyyn oli varattu noin 5 minuuttia. John oli puhelinhaastattelussa toukokuun puolivälissä 2005, mutta valitettavasti kukaan meistä ei ole kuullut tätä ohjelmaa, koska sen ulostulon nauhoitus ei siellä päässä kuulemma jostain syystä ollut onnistunut eikä kyseinen Reaktori-kanava kuulu Turussa. Oma pieni merkkipaalu kuitenkin KMY:n historiassa.
|
|
|
Oudot kesähumpat… |
|
|
Muutamien sattumien summa jätti keikkojen väliin vain kuukauden
ja niin KMY "joutui" jälleen aktivoitumaan. Kovin lyhyt
aika rauhalliseen tahtiin toimivalle yhdistykselle, joka haluaa pitää
reilun tauon tapahtumiensa välillä. Kaiken lisäksi uusi
keikkapäivämäärä tulisi osumaan arkitiistaille. Asiaan liittyi vielä sellainenkin puoli, että Karjalan Sissien olisi pitänyt olla huhtikuussa keikalla ensi kertaa historiassaan Helsingissä, mutta tuo keikka piti peruuttaa levy-yhtiön käskystä liian lähellä CL-kiertuetta. Järjestäjänä ollut Kolina-klubi joutui tästä kärsimään eniten vaikka bändi itsekin siellä olisi mielellään esiintynyt. Surkuhupaisinta on kuitenkin se, että lähempänä kesäkuuta alkoi käydä selväksi ettei kiertue tulekaan kulkemaan Helsinkiin asti saati Venäjälle! Ainoa keikka Tanskan lisäksi olisi Turun tapahtuma tiistaina 7.6.2005 Klubilla eikä sitä kuulemma enää siirrettäisi syksyyn. Esiintyjäkatras tulisi olemaan kyllä vakuuttava: Sophia
(Swe), Karjalan Sissit (Swe), Kammarheit (Swe), Visions
(Can) ja Gustaf Hildebrand (Swe). Tai näin luki mainoksissa.
Soundcheckien aikaan kävi nimittäin ilmi, että samaan levy-yhtiöön
kuuluva Northaunt Norjasta olisi myös Turussa ja häntä
voisi kiinnostaa esiintyminen… KMY:n puolesta homma ok, sama kai
enää onko illassa 5 vai 6 esiintyjää, joten sitten
vaan aikatauluja rukkaamaan. Massiivinen paketti olisi ainakin tarjolla
ja sopi vain toivoa ihmistenkin löytävän paikalle huonosta
ajankohdasta huolimatta. Pääesiintyjäksi kuului selkeästi karismaattinen Karjalan Sissit, jonka keikka oli todellista viinanhuuruista koheltamista lavalla 60 prosenttisen Koskenkorvapullon kera. Kun introna kuultu Kari Tapion Volga kajahti ilmoille, se oli menoa! Eturivissä oli todella riehakas meno ja vähälukuinen mutta innokas yleisö meuhkasi kuin hevikeikalla konsanaan. Toki esitys jakoi väkeä myös heihin, jotka eivät päässeet lainkaan samalle aaltopituudelle ja haukkuivat esityksen lyttyyn. Musiikki oli rupista ja keikan hienous perustuikin enemmän sen alkoholinhuuruiseen tunnelmaan kuin musiikilliseen hifistelyyn. Pitti oli kovempi kuin taannoin GO:n keikalla ja Make palkitsi innokkaat fanit keikan päätteeksi pistämällä vodkapullonsa kiertämään. Tapahtuma meni teknisesti sujuvasti huolimatta suuresta määrästä esiintyjiä, itse asiassa aikataulumme oli jopa etuajassa! Maksaneita oli tiistai-illassa lähemmäs 80 plus siihen päälle vipit ja lukuisat esiintyjät itse, niin kyllä Klubillakin havaitsi kunnon keikkatunnelmaa. Väkimäärä voi olla KMY:n historian pienin, mutta toisaalta melko odotettu asia eikä lainkaan pettymys. Kannatti järjestää ja saapuipa yksi henkilö Liettuasta asti varta vasten tapahtumaan. Parasta menoa oli kuitenkin jatkoilla Johnin mökillä Hirvensalossa, jonne illan jälkeen starttasi yksi henkilöauto ja 2 tilataksia. Kirkkaassa kesäyössä saunominen, laiturilla kaljoittelu sekä yleinen hengailu takasivat vieraille unohtumattoman elämyksen, jonka jälkeen he lähtivät tyytyväisinä ja varsinkin väsyneitä aamulaivalle. Tämän jälkeen KMY:llekin tekisi pieni tauko hyvää. |
|
|
|
|
 |
|
