Pitkästä aikaa tarjoitui tilaisuus katsastaa elävää musiikkia ja Helsinkiin piti siis tehdä kahdeksan tunnin täsmäisku. Aurinkopyörä lipui korvien ohi tuttujen kanssa päivittäessä, joten siitä ei jäänyt mitään mielikuvaa. Asettauduimme hieman paremmalla keskittymiskyvyllä varustettuna siis kuuntelemaan Tervahäitä. Itse en kyseistä kokoonpanoa ollut ennen kuullut, mutta suositukseksi sain lupaavan ”Earth kohtaa Tenhin”. Performanssi tuoksui nimensa mukaisesti tervaiselta savulta ja esiintyjät ilmaantuivat maanläheisissä  huppareissa tämän savun keskeltä.  Earthiin minulle  kai viitattiin sähkökitaran ja bassonkäytön puolesta, mutta tässä ei istuttu missään texasilaisella ranchilla styroksia piipussa poltellen vaan matka vei syvälle suomalaiseen metsään.  Ertyisesti minut naulitsi tantereeseen laulajan todella intensiivinen, pysäyttävä ja omistautunut  äänen käyttö ja laulu. Suomenkieliset sanoitukset kai sitten viittasivat sinne Tenhiin päin, mutta kyseessä oli täysin omapäräinen ja vangitseva kokoonpano.
Halo Manash oli pystyttänyt lupaavan näköisen arsenaalin valtavia gongeja ja thereminin lavalle. Tästä kombinaatiosta tuotettiin kuitenkin rauhallinen ja monotoninen sekä yllättävän hiljainen keikka. Setti oli siis suhteellisen vaikea ja äänentoisto resonoi salin rakenteissa tehden koko keikasta arvailua pitikö tämän oikeastin kuulostaa tältä. Lisäksi tämän tyyppinen dark ambient musiikki ei ole oikein parhaassa ympäristössään lauantai-iltana baarissa, jossa puolet kokoontuneesta porukasta oli kiinnostuneempi toisistaan ja nesteytyksestä. Olisin itse nähnyt tämän keikan mieluummin esim. jossakin konserttisalissa tai galleriassa pienemmän , mutta aidosti kiinnostuneen yleisön edessä.

:Of The Wand And The Moon oli selkeästi illan odotetuin esiintyjä. Rummuissa ym. räimeestä vastaamaan oli saatu legendaarinen John Murphy.Keikan avaus ” Lost in Emptiness” oli kovin tanskalainen eli hyvin tyylikäs, hillitty ja cool, josta erottui päällimäiseksi Murphyn millintarkka ja intensiivinen työskentely. Ilmeisen lämmin ja varaukseton yleisön vastaanotto sai kuitenkin myös itse esiintyjät hieman lämpenemään ja sekä kappaleet että koko bändi alkoi soida yhteen teknisen suorittamisen sijaan.  Biisivalinnoissa keskityttiin enimmäkseen uusimman levyn ”Sonnenheim” tuotantoon ”Luciferi”:lla ryyditettynä. OTWATM ei pettänyt, muttei yllättänytkään eli rauhallista neofolkia tuli sitten salin täydeltä. Encorena soitettiin vielä omat hittibiisiodotukseni lunastanut ”Raven Chant”, mutta jotenkin jäin kaipaamaan live-esiintymiseltä enemmän  läsnäoloa ja itsensä likoon laittamista.
Kaiken kaikkiaan miellyttävä keikkailta, Tervahäät pysäytti ja kaksi tuntia yöbussissa kotiin oli tuskaisempaa kuin muistin.

 

Takaisin