Musiikki

Yleistietoa - Esiintyneet artistit - Alatyylejä

Industrial-musiikin historiaa

Jaakko Penttinen
	Termin ’industrial’ käyttö tietyn musiikkityylin luonnehdintana tulee luultavimmin v. 1976 perustetun Industrial Records -levy-yhtiön nimestä. Industrial Records syntyi englantilaisen Throbbing Gristle- yhtyeen ympärille. Throbbing Gristle ei ollut kuitenkaan ainoa merkittävä 70-luvun lopulla aloittanut industrial-yhtye, vaan samaan aikaan musiikin tekemisen aloittivat muun muassa myös SPK Australiassa, Laibach ex-Jugoslaviassa, Einstürzende Neubauten Saksassa ja NON Yhdysvalloissa. Useat näistä yhtyeistä syntyivät erilaisten avantgardististen teatteri- ja performanssiryhmien yhteyteen tai niistä irtautumalla. Throbbing Gristlen jäsenten toimiminen Coum Transmission -nimisessä performanssiryhmässä ja Laibachin läheiset yhteydet Neue Slowenische Kunstiin ovat tästä hyviä esimerkkejä. Myös kiinnostus muuhun taiteeseen, erityisesti futurismiin, dadaismiin ja surrealismiin, vaikutti suuresti
yhtyeiden musiikkiin. Esimerkiksi italialaisten futuristien jo 1900-luvun alussa esittämät ajatukset musiikista, joka perustuisi katujen, tehtaiden ja koneiden ääniin, ja amerikkalaisen kirjailijan William S. Burroughsin 1900-luvun puolivälin jälkeen kehittelemä ’cut-up’ -kirjoitustekniikka toimivat monien yhtyeiden inspiraation lähteenä heidän yrittäessä soveltaa niitä musiikin tekemiseen. Nämä industrial-musiikin pioneerit eivät suhtautuneet yhteiskunnan teknistymiseen ja sen tuomaan muutokseen enää yhtä innostuneesti kuin heitä innoittaneet Futuristit. Esimerkiksi Throbbing Gristlen jäsenet puhuivat haastatteluissaan informaatiotulvasta ja informaatiosodasta sekä uudenlaisista kontrollin ja vallan muodoista futuristeja kriittisempään sävyyn. Tämä teknologia- ja kehitysuskon aikalaiskritiikki oli suoraan kuin ranskalaisen Michel Foucaultin ja frankfurtilaisten Theodor W. Adornon ja Max Horkheimerin filosofisista teoksista. Näillä ulko-musiikillisilla elementeillä oli vahvempi vaikutus monien yhtyeiden musiikkiin kuin heidän imagoonsa. Poikkeuksen tähän muodostaa kuitenkin futuristien kiinnostus fasismiin, joka varmasti vaikutti joihinkin yhtyeisiin. Muun muassa Throbbing Gristle ja erityisesti Laibach hyödynsivät levyjensä kansissa militaristista estetiikkaa, vaikka heidän tarkoituksenaan oli sodan ja fasismin glorifioinnin sijaan pikemminkin enenevässä määrin teknologisoituvan yhteiskunnan kritiikki. Militarististen ja fasististen kuvien ja symbolien käytön tarkoituksena oli näyttää yhteiskunnalle sen omat pimeämmät puolensa. Viimeistään 1980-luvun puoliväliin tultaessa industrial-musiikki tuli tienristeykseen. Ensimmäisillä levyillä käytetyt ideat oli käytetty loppuun ja samalla koneiden hyödyntäminen alkoi yleistyä myös populaarimusiikin piirissä. Edessä oli industrial-musiikin moninaisten alalajien syntyminen. Paradoksaalisesti uusia ideoita löytyi kääntymällä pois entisestä tehdasmaisesta tunnelmasta ja elektronisista soittimista kohti akustisempia äänimaailmoja. Esimerkiksi SPK flirttaili 1986 julkaistulla ja elokuvamusiikiksi tarkoitetulla Zamia Lehmanni levyllään ritualistisen musiikin kanssa, Test Dept. puolestaan julkaisi kelttiläisestä perinteestä vaikutuksia hakevaa musiikkia teatteri- ja performanssiesityksiin ja Laibach teki teatteriesityksiin tarkoitetun musiikin ohella kokeiluja myös populaarimusiikin parissa levyttämällä mm. Beatlesiä ja Rolling Stonesia. Toiset yhtyeet, esimerkiksi Throbbing Gristle, puolestaan lopettivat toimintansa. Sen jäsenet kuitenkin jatkoivat musiikin tekemistä uusissa yhtyeissä, joista nimekkäimpiä ovat Psychic TV ja Coil. Myös he löysivät uusia ideoita populaarimusiikin ohella ritualistisesta ja uskonnollisesta musiikista.
Industrial-musiikin pioneerien hylätessä vähitellen vanhat jo loppuun ammennetut ideat ja militaristisen imagon, syntyi uusia yhtyeitä, kuten Front 242, jotka popularisoivat industrial-musiikin hyödyntäen osaksi näitä samoja elementtejä. Front 242:n ohella muun muassa Skinny Puppy, Ministry ja myöhemmin myös Nine Inch Nails antoivat uuden sisällön termille ’industrial-musiikki’. Front 242:sta tuli ns. electronic body musicin (EBM) esikuva ja samalla yksi sen suurimmista nimistä. Ministry sekoitti ensimmäisinä yhtyeinä elektroniseen musiikkiin elementtejä hevimetallista. Näiden uudempien industrial-yhtyeiden suosion kasvaessa industrialin voidaan sanoa popularisoituneen myös toisessa mielessä, koska viittaukset taiteeseen ja muutamaa slogania syvällisempi informaatioyhteiskunnan kritiikki tulivat näyttelemään uudemmille yhtyeille yhä merkityksettömämpää roolia.
Edellä mainitut, industrial-musiikin pioneereiksi nimitetyt yhtyeet eivät ole kuitenkaan yksinomaan vastuussa siitä, mitä nykyään tarkoitetaan puhuttaessa industrialista. Toinen industrial-musiikin alkujuuri löytyy amerikkalaisesta Dead Can Dance -yhtyeestä, jonka vaikutusta nykyiseen industrial-musiikkin kenttään on mahdotonta aliarvioida. Dead Can Dance yhdisteli jo 80-luvun puolivälissä tavallisemmin klassisen kuin industrial musiikin piirissä käytettyjä elementtejä ja instrumentteja luoden oman tyylinsä, jota myöhemmin on ryhdytty nimittämään myös uus- tai neoklassiseksi industrialiksi. Kolmannen historianlinjan muodostavat Lontoon alueella vaikuttaneet yhtyeet kuten Current 93 ja Death in June. Death in Junen varhaisille, 80-luvun alussa ilmestyneille levyille on etsitty vertailukohtaa Joy Divisionista, mutta myöhemmillä levyillään yhtye irtautui tästä postpunk-soundista luoden Current 93:n kanssa pohjan niin kutsutulle neo- tai uusfolkille. Imagollisesti ja tekstillisesti neofolk-yhtyeet ammentavat usein vaikutteita muun muassa kansanperinteestä, esikristillisistä myyteistä ja uskonnoista sekä militaristisesta estetiikasta. Neljäs industrial-musiikkiin läheisesti liittyvä musiikkityyli on ambient, jonka keksimisestä kunnia on ollut tapana antaa englantilaiselle Brian Enolle. Hän julkaisi 70-80 -lukujen taitteessa neljän levyn sarjan Ambient 1-4, jonka ensimmäisenä osana ilmestyi klassikoksi muodostunut Music for Airports. Tosin on huomattava, että osalla 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa Saksassa perustetuilla ns. krautrock-yhtyeillä, kuten Tangerine Dreamilla, Popol Vuhilla ja Klaus Schultzella on ollut suuri vaikutus ambientin syntymisessä. Tämän lisäksi krautrock on vaikuttanut ns. kokeellisen industrial-musiikin syntyyn. Esimerkiksi englantilaisen Nurse With Wound –yhtyeen kärkihahmo Steve Stapleton mainitsee juuri krautrockin yhtenä suurimmista vaikuttajistaan. Vuosikymmenen vaihtuessa pienempiä, populaarimpaa soundia karttavia industrial-yhtyeitä alkoi syntyä kuin sieniä sateella, 90-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta alkaen voidaan jo puhua industrial-musiikin toisesta muodonmuutoksesta tai jopa uudesta synnystä. Nyt uusia ja erilaisia alalajeja on olemassa enemmän kuin koskaan, uusien alalajien syntyessä tavallisesti vanhoja elementtejä yhdistelemällä. Perinteistä ja meluisampaa industriaalia lähinnä olevien yhtyeiden – esimerkiksi ruotsalaisen Brighter Death Now:n ja saksalaisen Genocide Organin musiikkia luonnehditaan usein myös voimaelektroniikaksi (’power electronics’), johon kuuluu usein myös runsas ”samplejen” käyttö. Dead Can Dancen jälkeisistä uusklassisista yhtyeistä, kuten ruotsalaisista Arcanasta ja The Protagonistista, voidaan puhua myös orkestraalisena industrialina. Neofolk kuvaa tavallisimmin juuri Death in Junen ja Current 93:n tapaisia kitarapainotteisempia yhtyeitä – esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa englantilaiset Sol Invictus ja Fire and Ice. Industrialin yhteydessä käytetään ambientin eri tyylisuuntia kuvattaessa monesti selventäviä etuliitteita, kuten dark ja etno. Dark ambientin suuria nimiä ovat muun muassa Lustmord ja Megaptera, etnoambientista on mielekästä puhua esimerkiksi Sephirotin ja Vidna Obmanan kohdalla. Myös Electronic Body Musicin piirissä on tapahtunut vastaavaa sisäisten tyylien erottautumista aivan kuten edellä mainittujen tyylilajien kohdalla. Alalajien erot ja sisällöt ovat koko ajan liikkeessä ja toisinaan onkin vaikeaa ja tarpeetonta lokeroida kaikkia yhtyeitä näiden perustyylien mukaan, sillä näiden luokitusten tarkoituksena on toimia vain suuntaa-antavina kuvauksina. Aika näyttää, millaiseksi industrial-musiikin historia tulee uudella vuosituhannella muodostumaan ja mitkä levyt ja yhtyeet tulevat saavuttamaan klassikkoaseman.

Industrialin alatyylejä ja termistöä

Jiituomas
Tässä keskeisimpiä näillä sivuilla käsiteltäviä termejä sekä tyylilajeja, ja niiden perässä malliesimerkit kustakin. Käytännössä monet niistä esiintyvät päällekkäin, tai saman artistin tyyli voi levyltä toiselle käydä näistä läpi kaikki, sekä yhdistelminä että erikseen. Luonnollisesti aihepiiriin kuuluvaksi miellettävää musiikkia löytyy myös näiden kategorioiden ulkopuolelta, erityisesti monet alaan vaikuttaneet klassikot eivät edusta näistä mitään. Lisäksi on syytä huomioida, että osa alla mainituista artisteista katsoo musiikkinsa olevan jotakin aivan muuta tyylilajia kuin mihin ne on tapana yhtäläisyyksien perusteella sijoittaa, tai eivät tahdo määrittää musiikkiaan minkään nimikkeen alle. "Industrial" ja "industrial" - Sana "Industrial" on genremääritelmänä muuttunut jo lähes kelvottomaksi. Kuten ylläoleva historiikki osoittaa, on termillä jo useita täysin toisistaan poikkeavia merkityksiä. Tiukimmat määrittelijät katsovat sen kattavan vain Industrial Recordsin julkaisut. Käytännössä sillä viitataan normaalisti kuitenkin joko 1) siihen kokeelliseen musiikin lajiin jota nämä sivutkin käsittelevät. Historiallisista ja artistipohjaisista (sama bändi tekee useaa musiikkilajia samalla nimellä) syistä sen sisään luetaan myös ei-koneellisia musiikkityylejä kuten neofolk (ks. alla). Usein käytetään myös termiä "post-industrial". 2) "kaupallisempaan" raskaaseen konemusiikkiin, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Nine Inch Nails:in ja Ministry:n kaltaiset artistit. Osa ihmisistä sijoittaa myös EBM:n tämän industrial-käsitteen sisälle, osa ei.
Industrialin lajit erottaa yleensä toisistaan vasta bändien nimiin ja linjoihin tutustumisen myötä, mutta pilke silmäkulmassa käytettävänä ohjenuorana voi pitää sitä, että jos ennen sanaa "industrial" on määreitä (esim. Death Industrial, Martial Industrial) on kyse ensin mainitusta, jos määritelmät seuraavat perässä (Industrial Metal, Industrial Dance, yms) on kyseessä jälkimmäinen. Kuuluisan poikkeuksen muodostaa "Satanic Industrial" jota näkee käytettävän kuvattaessa molempiin ryhmiin kuuluvia artisteja. Alaan perehtyneet puhuvat usein tarkemmin genretermein juuri välttääkseen tämänkaltaiset sekaannukset, ja viittaavat ryhmään "kaupallisempiin" artisteihin joko "kaupallisena industrialina" tai "mainstream-industrialina". Puhujasta riippuu onko kyseisillä ilmaisuilla arvoväritystä vai ei. Dark Ambient - Äänimaisemamusiikkia, joka pyrkii tyylilliseen surumielisyyteen ja haikeuteen tai kolkkouteen ja ahdistavuuteen. Hypnoottinen yhdistelmä hidasta syntitesaattoriminimalismia ja matalia rytmikuvioita. Voi olla kokonaan instrumentaalista tai sisältää esim. gregoriaanista laulua tai elokuvasampleja. (Lustmord - The Place Where The Black Stars Hang) Death Industrial - Hieman kiistanalainen termi. Death industrialiksi nimitettyä musiikkia voisi tapauksesta riippuen nimittää myös dark ambientiksi, noiseksi tai voimaelektroniikaksi. Kyseessä on yleensä edellämainittujen tyylien sekoitus, jossa vallitsee äärimmäinen synkkyys ja ahdistavuus. Temaattisesti death industrialiin kuuluu pakkomielle esimerkiksi kuolemaan ja mielisairauksiin. (Brighter Death Now - Greatest Death) Drone - Ambientin alalaji, jossa hallitsevana (tai yleensä jopa ainoana) äänenä on eri taajuuksilla liikkuva matala surina. (Shifts - Mechanica) Elektroakustinen - Eräänlainen välikategoria, johon yleensä luokitellaan kaikki ei-industrialtaustainen koneellinen kokeellisuus. Tärkeimmät taustavaikuttajat ovat klassinen, avantgarde ja musique concrete (varhainen kokeellinen musiikki jota tehtiin manipuloimalla ei-koneellisten äänten nauhoituksia). Sisältää usein paljon enemmän pieniä rakennemuutoksia kuin industrial-vaikutteinen kokeellisuus, mutta ei yleensä ole silti niin hajannaista kuten esim. noise. Tavataan nykyisin tyypillisimmin taidenäyttelyiden taustamusiikkina. (Karlheinz Stockhausen - Gesang der Jünglinge) Etnoambient - Perinne- ja/tai etnoelementtejä sisältävää syntetisaatorimusiikkia, joka saattaa olla huomattavasti muuta ambientiksi luokiteltua musiikkia nopeampaa ja rytmisempää. Käyttää harvoin sampleja, keskittyen lähinnä liittämään synaan muita, eksoottisia soittimia.Sampleja hyödyntäessään määritellään tavallisesti kaupallisemmaksi "etnoteknoksi". (Trial of the Bow - Ornamentation) Experimental - Kokeellinen, kategoria, johon sijoitetaan kaikki se, mikä ei ole jotakin muuta tyylilajia. Yleensä joko hyvin karua, myös tuotannollisesti, tai sitten loppuun asti hiottua. Usein tavallisesta musiikista radikaalisti poikkeavia "instrumentteja". (Einstürzende Neubauten - Strategies Against Architecture II) Laptop - Yleisnimitys kaikelle sellaiselle kokeelliselle musiikille joka tehdään käyttämällä instrumenttina pelkkää sylimikroa, ei varsinaisesti oma tyylilajinsa. Yhdistetään erityisesti Mego-levy-yhtiön artisteihin. Tyypillisesti sisällöltään joko dronea, noisea tai glitchia, jossa ainoana äänilähteenä käytetään koneen virhetoimintoja. Neofolk - 60-lukulaisen folkin tyylillinen perillinen. Akustista kitaraa ja laulua, apuna rummut, viulu tai molemmat. Lyriikat monesti uuspakanallisia tai kansallisromanttisia. Musiikin ja laulun virheetömyys usein toissijaista. Kykenee näennäisen rajallisista elementeistään huolimatta valtavaan monimuotoisuuteen, luovuuteen ja omaperäisyyteen. (Death In June - But, What Ends When The Symbols Shatter?) Neoklassinen/Orkestraali - Perinteistä klassista tyylillisesti lainailevaa musiikkia, jossa ei kuitenkaan käytetä kokonaista orkesteria. tavallisimmin joko rumpujen varassa toimivaa ja militanttia, tai vaihtoehtoisesti pelkkää pianoa ja puhelaulua. Ei saa sekoittaa ns. uusklassiseen musiikkiin. (The Protagonist - A Rebours) Noise - Hälyäänestä tehtyjä äänikollaaseja, joissa "melodisten" osuuksien muodostuminen on enemmän sattumaa kuin tarkoituksellista. Yleisön perspektiivistä katsoen niissä käytetyillä elementeillä ei usein näytä olevan juuri mitään tekemistä keskenään, ja palojen liittäminen yhteen jää lähinnä kuulijoiden korvien vastuulle. Perustuu ihmismielen tarpeisiin yrittää rakentaa hälystäkin kokonaisuuksia. Koska noisenkin sisällä on huomattava tyylien kirjo, usein puhutaan "harsh" noisesta kun halutaan korostaa että kyse on genren kaikkein raskaimmasta laidasta.(Merzbow - Pulse Demon) Power Electronics - Voimaelektroniikka, noisen rytmisempi pikkuveli, jossa usein on mukana myös vokaaleja. Raivoisaa ja erittäin energistä musiikkia, yhä hälystä kuitenkin koottuna. Flirttailee usein yleisesti sovinnaisuuden rajoja koettelevilla teemoilla kuten seksuaalisella väkivallalla tai kansanmurhilla (Sutcliffe Jügend - We Spit On Their Graves) Rhythmic Noise - Yhdistelmä noisen ja voimaelektroniikan materiaaleja ja raskaan teknon tai drum'n'bass'in rytmejä. Sekoittaa tietoisesti lähteinään olevia elementtejä niin että syntyvä kokonaisuus olisi selvästi oma tyylilajinsa eikä vain osiensa summa, mutta käytännössä materiaali on nimestä huolimatta yleensä lähempänä tanssimusiikkia kuin noisea, ja onkin tehty nimenomaisesti tanssilattiakäyttöön. Läheinen, osittain päällekkäinen kategoria on breakcore, joka lainaa rytminsä junglen puolelta. (Converter - Blast Furnace)